Vuosi 2013 purkkiin

07.12.2013 Scarlett kävi Tukholmassa Ruotsin Voittaja-13 näyttelyssä pärjäämässä, PN2, sert, vara-cacib sekä Ruotsin muotovalio! Onnea ja kiitos Luna ja Olli! Samalla reissulla myös Benji-iskä valioitui Ruotsiin ja olipa vielä ROP!

Scarlett osallistui myös Helsinki Winner 2013 näyttelyyn saaden EH:n, tuomarina oli Peter Harsanyi.

07.12.2013 Laumamme sai uuden vahvistuksen saksanpaimenkoiran muodossa. Tästä pikku kaverista joka on virallisesti Thiarco Hetsonen toivotaan tulevaisuudessa suojelukoiraa :)

Hukka

10.12.2013 Ralli täytti 5-vuotta ja synttärilahjaksi Ralluskapalluska sai sterilaation. Leikkaus sujui hyvin kuin myös toipuminen. Nyt toivottavasti saamme jatkuvasti iloisen Rallin jonka elämää ei paina valeraskauden taakka ja siitä johtuvat masennuskaudet!

Monen ilmeen Ralli :)

 20.12.2013 Ikävempiä uutisia on sitten Hertan saralta joka alkoi ontumaan ja ontumisen syytä tutkittiin jonka jälkeen syötettiin kipulääkekuuri ja pidettiin levossa, mutta kun se ei auttanut päätettiin Hertta operoida. Röngtenkuvista ei ihan selvinnyt vian aste ja pelättiin siellä olevan ristisiteitten rikki sekä nivelkierukassa vaurioita. Leikkauksessa kuitenkin todettiin ristisiteitten olevan kunnossa joten nivelkierukasta poistettiin vaurioitunut osa ja näin leikkaus oli huomattavasti pienempi mihin oli varauduttu ja mikä parasta toipumisaika on siitä syystä lyhyempi.

24.12.2013 Hyvää Joulua!

Ylärivi vasemmalta: Ralli, Kääpiö, Kia. Alarivi vasemmalta: Hertta, Kaaos, Sotku, Hukka, Vanja ja Popsu.

Facebookissa kiersi piparihaaste jossa koirien oli tarkoitus pitää piparia suussa sitä puraisematta ja pitihän meidänkin sitä kokeilla! :D Popsu, Hertta, Vanja ja Kaaos hotkaisi piparin heti, Ralli taas päätti murustaa piparin pönttöönsä ja Hukka taisi olla sen verran hämmentynyt, että kuva ehdittiin saamaan :D Sotkulla on pipari suussa vaikkei sitä juurikaan näy. Joten Kia ja Kääpiö voitti tämän haasteen ehdottomasti! :)

Klikkaamalla suuremmaksi

Kiitoksia kaikille jotka olette olleet laumamme matkassa kuka milläkin tapaa ja kaikkea hyvää vuodella 2014! Ensi vuosi alkaakin meillä vauhdikkaasti ensin Kääpiön agikisoilla ja koko Voittaja-pentueen terveystarkastuksilla.

Suru

Mauri eli juoksemista varten ja kun ei kipulääkkeet vieneet kipuja pois oli edessä yksi elämäni vaikeimmista päätöksistä - Mauri oli aika päästää ikiuneen.

Viimeinen lenkki tehtiin puli porukalla ja katsoessani Maurin riemua kun se pääsi pitkän sairasloman jälkeen tekemään sitä mitä eniten rakastaa en voinut katua päätöstäni - ei olisi ollut oikein rajoittaa Maurin elämää.

Suuri helpotus Maurin puolesta ja omasta puolesta niin suuri kipu ja ikävä.

Nuku hyvin Mauri - kaikkia rakastava HaliPuli.

Mauri

Mauri kävi tänään Etelä-Hämeen eläinlääkäriasemalla. Syy käyntiin oli Maurin epämääräisessä ontumisessa joka tuntui jatkuvan loputtomasti levosta ja kipulääkkeestä huolimatta. Oireina oli myös tassujen (ranteiden) sekä nivusten nuoleminen - jopa siinä määrin, että toinen nivunen on kauttaltaan punainen ja lievästi tulehtunut.
Oma epäilyni kohdistui luustoon joten kliinisen yleistutkimuksen jälkeen ja oireiden perusteella Mauri päätettiin kuvata ranteiden, polvien, lonkkien, kyynärien, olkien ja selän osalta.

Ja sieltä se syy sitten paljastui. Nivelrikko :( Olat, polvet ja selkä ovat ok, mutta oikean kyynärnivelen sekä molempien lonkkien keskivaikea nivelrikko sekä vasemmassa ranteessa turvotusta. Sen takia kipukohtaa on ollut vaikkea paikallistaa koska Mauri on käyttänyt kroppaansa toispuoleisesti. Kaiken tämän lisäksi lonkkakuvista näki, että koko koira on toispuoleinen ihan rakenteellisesti.

Voi meidän maanantai-Mauria :( Tuntuu kurjalta sanoa, kun kyseessä on tärkeä laumamme jäsen, mutta valitettavasti Mauri on terveydellisesti todella huono koira. Tuntuu, että siinä ei muuta olekkaan kuin vikaa.. Allergia, joka on oireillut toistuvina korvatulehduksina sekä muunakin tulehdusherkkyytenä, tassujen lussutuksena sekä punoituksena, huonona ruokahaluna, närästyksenä, sekä puklailuna. Onneksi ruokavalion avulla on päästy suhteellisen vakaaseen tilaan allergian suhteen. 
Maurilla on on äärimmäisen huonot hampaat joka onkin Maurin seuraava projekti.. Ja nyt vielä tämä.

Hoitona on nyt ensi alkuun kipulääkekuuri ja pikkuhiljaa aloitettava kevyt liikunta jonka jälkeen Carthophen pistokset jonka jälkeen ollaan yhteydessä hoitavaan eläinlääkäriin joka on Jan Iven ja jota voin lämpimästi suositella.

Nähtäväksi jää miten Mauri vastaa hoitoon - toivomme tietenkin parasta, mutta olemme realisteja emmekä odotan ihmeitä varsinkaan kun aiempi kipulääkekuuri ja lepo ei Maurin oloa millään lailla helpottanut.

Paljon syytän itseäni, sillä epäily siitä, että Maurin luusto ei ole kunnossa on ollut jo pidemmän aikaa ja kuvauksia venytettiin aivan liian pitkälle - olisko tilanne parempi jos kuvaus olisi tehty jo aiemmin ja näin ollen hoito olisi aloitettu ennen kuin tilanne pääsi näin pahaksi?

Synttäreitä

Meillä on perinteiseen tapaan syksyn mittaan juhlittu, nykyisin pileet aloittaa Sotku :)

26.09.2013 Sotku täytti vuoden.

09.10.2013 Kia täytti pyöreitä kun jo 10-vuotta napsahti mittariin! Kia on edelleen täysin oma itsensä ja ikä ei tunnu painavan muoria lainkaan :)

15.10.2013. Olikin sitten isot pileet kun Popsu-pappa täytti 12-vuotta!

Popin tyylikäs setämies tukka

Juhlijoiden riemua

Popsu on voinut vaihtelevasti ja heinäkuussa papalla todettiin eturauhaskasvain. Popi on käynyt Niilo Tammisalon luona hoidettavana ja niistä käynneistä onkin ollut suuri apu. Eturauhanen on saatu hormonipiikeillä kesyyntymään ja muut kolotukset akupunktiolla laantumaan. Välillä joutuu pitämään muutaman päivän kipulääkekuurilla ja levolla, mutta pääsääntöisesti pappa porskuttaa ja kulkee lenkeillä omaan tahtiinsa. Niin kauan kun lenkkeily tapahtuu rauhallisesti ilman turhia revittelyjä jaksaa pappa ihan hyvin, mutta kun välillä unohtuu se tosiasia ettei kroppa enää ole nuorison elastisuuden tasolla niin silloin tulee ylilyöntejä ja se kyllä aina näkyy seuraavana päivänä. Tuntosarvet pystyssä papan kanssa eletään ja toivotaan, että saadaan maailman parhaan pulin seurasta nauttia vielä hyvä tovi.



Loppuun vielä koko lauman poseeraus :)

vasemmalta: Popsu, Kääpiö, Kia, Ralli, Mauri, Hertta, Sotku, Kaaos ja Vanja

Agilitya

Ollaan reenattu Kääpiön kanssa säännöllisesti ja käyty myös ulkopuolisissa koulutuksissa mm. Pulit ry:n järjestämässä koulutuksessa jossa kouluttajana toimi Nanna Mikalahti. Päivän tunnelmia Pulit ry:n blogissa .

Jonkinlainen tavoite oli aloittaa tänä vuonna kisaaminen kun tuli se kisaavien lisenssi hommattua, mutta jossain kohtaa tuntui siltä ettei me kisoihin olla valmiita koskaan. Lähinnä sen takia ettei Kääpiö irronnut esteille sekä kepit ja keinu joita Kääpiö ei vielä osannut.

Joku valo Käpsyn päässä on syttynyt sillä nykyään se irtoaa ihan eri tavalla ja on varsin kivasti ohjattavissa ilman, että sitä tarvitsee ihan jokaiselle esteelle erikseen saattaa - nykyään myös tehdään yhä useammin samaa rataa eikä vain yritetä joten kuten selvitä siitä, kumpikin tyylillään :P

Keppejä ollaan harjoiteltu verkkojen avulla ja kun ei tunnuttu edistyvän niissä päätin ilmoittaa Kääpiön kisoihin ja ottaa omalla pihalla keppien tehokuurin ja niin Kääpiö oppi viikossa suorittamaan kepit ilman verkkoja.

Ensimmäiset startit oli sitten 21.9. Hausjärven haukkujen järjestämissä kisoissa. Kisat sujui varsin mukavasti - itse en ollut jännityksestä aivan jäykkänä ja eka rata suoritettiin hyvällä fiiliksellä ja vain yksi moka tuli kepeillä ja näin ansaittiin yliaika voitto!
Toinen rata ei enää sujunutkaan niin hyvin, kun haukkasin liian suuren palan ohjauskuvioiden kanssa joka ei sitten (tietenkään) toiminut ja sen jälkeen oma pää petti ja koko paketti hajosi.
Erittäin hyvällä fiiliksellä silti lähdettiin kotiin ensimmäisistä virallisista kilpailuista :)

Toiset startit oli 12.10. Riihimäellä ja tällä kertaa ei sujunut yhtään niin mukavasti - jouduttiin starttaamaan ensimmäisinä ja en ehtinyt yhtään rataantutustumisen ja koiran haun välillä saada päätäni kisakuntoon. Molemmat radat olisi olleet meille ihan tehtävissä vaikka suurin osa muista kilpailijoista oli sitä mieltä, että b-rata on kauhea. Noh, ei auta jossitella - huonosti meni ja sillä selvä.
Molemmilta radoilta siis hyllyt kielloista kepeillä ja putkella. En pohdinnoista huolimatta osaa sanoa mikä meni vikaan - johtuiko kaikki vaan siitä, että jouduttiin lähtemään ensimmäisinä ja hermoilin niin paljon, että tartutin sen myös Kääpiöön? Se selvinee mahdollisesti seuraavissa kisoissa tai jää mysteeriksi, mutta nokka kohti seuraavia kamppailuja!

Kovasti olen tykästynyt Kääpiön kanssa harrastamiseen ja sitä tulee paljon kehuttua. Kääpiössä onkin toki paljon hyviä puolia mm. kestää toistoja, pakotteita, vaatimuksia, taistelee ja haluaa mielyttää minua. Se ei silti tarkoita etteikö niitä vikojakin olisi. Kun on noin yksinkertainen koira niin kouluttaminen välillä on hieman haastavaa, mutta ilmeisesti me ollaan löydetty jonkinlainen yhteys ja olen alkanut oppimaan Kääpiön aivoituksia joten sen suhteen menee paremmin. Kääpiöllä ei myöskään ole ne maailman parhaat hermot mikä ilmenee lähinnä turhanpäiväisellä haukkumisella. Nykyään pystyy pitämään itsensä jo aika hyvin kasassa ja erityisen tyytyväinen olen siihen, että halu tehdä töitä on suurempi jolloin pyrkii keskittymään siihen mitä tehdään ja on kisapaikoillakin pitänyt itsenä siinä määrin kasassa, että radoille on päästy ja niillä jotain edes saatu aikaiseksi.
Valitettavasti Kääpiön fysiikka on sen kaikista suurin hidaste - Käpsyn vamma siis aiheuttaa sen että treenien pituus on pidettävä suht lyhyenä ihan sen takia, ettei Kääpiö fyysisesti jaksa pitkiä sessioita.

Paimennus

14.9. osallistuttiin Pulit ry:n paimennusleirille  joka kutistui tällä kertaa valitettavasti päivän mittaiseksi, mutta muuten oli yhtä kivaa kuin aina ennenkin.

Kääpiö oli omasta laumasta ainut osallistuja ja koska Kääpiö on kyseessä ei suuria odotuksia ollut vaikka viime vuonna Käpsy hoitikin homman hienosti. Jännityksellä siis suunnattiin kohti Someroa pohtien, että mahtaako Käpsy enää muistaa mitään lampaista - ja kyllähän se muisti!

Homma aloitettiin pyöröaitauksessa muutamalla lampaalla ja koska Kääpiöllä oli jo kokemusta sai se olla ilman liinaa. Aika kovaa käskytin Käpsyä heti kärkeen kun tuntui niin vauhdilla lähtevän. Sen jälkeen Kääpiö olikin hyvin epävarma ja pomppi minua vasten ja kyseli apuja. Jouduin lopulta vapauttamaan Käpsyn jolloin se taas lähti liikkeelle ja kouluttaja käski minun olla hieman takavasemmalla. Homma toimi ihan kivasti ja sain paimensauvalla (aurauskepillä) ohjailtua Kääpiötä ihan kivasti. Kouluttaja käski olla tyytyväinen koiraan ja olenhan minä :)

Toinen sessio otettiin avonaisella pellolla suuremman lauman kanssa. Kouluttaja ja apukoira jäi pellon laitaan ja siellä me sitten oltiin minä, Kääpiö ja lauma lampaita ihan yksin! Yhtään lammasta ei päässyt karkuun eikä yhtään lammasta juoksutettu turhaa. Kääpiö kesti erinomaisesti pakotteet ja vaatimukset. Pulilla on selvästi luontainen tahto kiertää laumaa ja suunnan muuttamisen kanssa jouduin välillä sanomaan Kääpiölle hyvinkin painokkaasti, että nyt tehdään niin kuin minä sanon ei niin kuin sinä tahdot. Kaiken tämän Käpsy kesti ja hoiti hommat kiitettävästi.

Mukana oli myös Pultzarin tytöt eli Peppi ja Scarlett. Erittäin näppäriä tyttöjä molemmat joskin hallinta hieman puutteellinen ja ilo otettiin irti koko rahan edestä ;) Myös pentujen isä Benji pääsi lampaille ja alkuun olikin kovasti tohkeissaan, mutta kun Luna komensi turhan voimakkaasti ei Benjiä enää typerät lampaat kiinnostaneet :D

Peppi ja Veera

Peppi ja Veera

Peppi

 

Peppi

Scarlett, Olli ja kouluttaja

Scarlett

Benji ja Luna

Scarlett ja Olli pellolla

Scarlett ja apukoira

Perhepotretti, vasemmalta: Peppi, Benji, Scarlett ja Kääpiö

FI MVA

Scarlett kävi 11.8. Joensuun kansainvälisessä näyttelyssä hakemassa viimeisen sertin ja tuli näin Suomen muotovalioksi! Tuomarina oli Colette Muldoon Irlannista. Lunalle suuret kiitokset Scarlettin näyttelyttämisestä! :)

Voittajilla synttärit ja agilitya

Voitto-pentue täytti 30.7. jo kaksi vuotta. Onnea kaikille rakkaille!  Meillä on Peppi taas kesälomaa viettämässä ja juhli synttäreitään Kääpiön kanssa :)

sisarusten synttäriposeeraus

AgiRotu 2013 oli tänä vuonna Ylöjärvellä johon mekin Kääpiön kanssa osallistuttiin. Puli joukkue sijoittui todella hienosti ja historiallisesti kolmanneksi! Kiitos kuuluu kyllä täysin muille tiimiläisille minun ja Kääpiön sekoillessa. Itse olin perinteiseen tapaan jännityksestä jäykkänä ja jätin käskyttämättä puolet esteistä joten kieltoja kerättiin yllin kyllin.

Noin muuten meillä menee Käpsyn kanssa reeneissä ihan ok, ohjauskuviot toimii ja jos vaan ohjaaja muistaa ohjata niin Kääpiö kyllä tekee mitä käsketään. Suurin ongelma on Kääpiön nopeus, oma hitaus ja Kääpiön kiinni oleminen minun kädessäni. Eli tavoite on saada Kääpiöstä estevarmempi ja suunnata kisaradoille viimeistään ensi vuoden puolella.

Maailman matkaamista, juoksemista, terveydenhuoltoa ja synttäreitä

Luna oli ilmoittanut Scarlettin Unkariin Maailman Voittaja 2013 näyttelyyn ja siitä syntyi ajatus joka päätyi siihen, että päätimme lähteä ystäväni kanssa Budapestiin lomalle!
Reissu sujui hyvin ja hauskaa oli, mutta ihan parasta antia oli nähdä Luna, Olli ja reissupulit eli Scarlett ja isänsä Benji. Molemmat niin reippaina ja Scarlett niin valtavan iloisena kun yhtäkkiä kaupungilta löytyikin tuttu ihminen :)

Scarlett oli siis kehässä 19.5. Maailman Voittaja 2013 näyttelyssä ja esiintyi reippaasti saaden EH:n, tuomarina oli Éva Sirkó Unkarista.
Pulikehiä oli haastava seurata sillä urokset ja nartut arvosteltiin erikseen  ja kehät pyörivät samanaikaisesti. Lisäksi puli kehällä oli sen verran tungosta, että hallista kävi ilma vähiin ja itse jouduinkin pariin otteeseen poistumaan happea haukkaamaan kun vointi kävi kuumuudessa niin heikoksi.

ainoita reissukuvia mitä tuli otettua :P

Luna ja reissukoirat Benji ja Scarlett

8.6. oli vuosittainen RotuRace Hyvinkäällä ja me osallistuimme skaboihin Team Pultzarin joukkueella. Alunperin joukkueeseen piti kuulua Kääpiö, Ralli, Mauri ja Peppi (Pultzarin Juhlavoitto), mutta valitettavasti Ralli aloitti juoksut ja joutui jättämään hauskuuden väliin, se kun todella rakastaa vieheen jahtaamista ja tekee sen täysiä. Varakoiraksi tuli sitten Kia.
Tulokset ei päätä huimannut, mutta kiva päivä oli jälleen :)
Joukkueemme sijoittu sijalle 29 ajalla 22,25 ja yksilöajat olivat: Kääpiö sija 81 ajalla 8,53, Mauri
sija 101 ajalla 9,66, Peppi sija  112 ajalla 12,59 ja Kia hännänhuippuna sija 124 ajalla 33,03.
Kääpiö juoksi hyvin ja keskittyi vieheeseen koko matkan, tosin se ei antanut Veeran ottaa itseään maalissa kiinni vaan pinkoi takaisin lähtöalueelle  ja olisi ollut heti valmis uuteen starttiin :D Peppikin lähti matkaan hyvin, mutta hämmentyikö sitten omistajansa huudoista kun pyörähti ympäri, ja hetken ihmetteli, mutta lopulta jatkoi taas matkaa, eli ensi kerralla Veera on hiljaa ja antaa Pepin vaan juosa, sillä kyllä se juoksee ;)
Mauri oli sunnuntaihölkällä vaikka olikin lauantai, eli laahusti ihan tuhannen hitaasti ja Kia taas sekoili koko rahan edestä eikä innostunut yhtään vieheestä joten juostiin sitten yhdessä maaliin :)
Kiitokset Veeralle ja Pepille osallistumisesta ja Helille apukäsistä :)

Team Pultzarin vasemmalta: Peppi, Mauri, Kia ja Kääpiö

Hengailua kisa-alueella, kuva: Kaisa Suominen

9.6. Scarlett osallistui Salon ryhmänäyttelyyn ollen ROP kera sertin, tuomarina oli John Bond Irlannista, kiitokset ja onnittelut jälleen Lunalle :)


11.6. Käytin Popsun vanhushuollossa, kun se oli Unkarin reissulta palatessani erikoisen huonossa kunnossa, josta se tosin vetreytyi kun se alkoi taas saamaan loppumaan päässyttä nivelravinnetta. Mutta kun aika oli jo varattu niin päätin kuitenkin käyttää papan näytillä paljon kehutulla Niilo Tammisalolla. Täytyy sanoa, että siinä on asiaansa omistautunut ELL, olimme Popsun kanssa tunnin vastaanotolla ja ELL paikansi joitain kipukohtia joihin antoi akupuntiohoitoa sekä käski hieroa niitä kotona. Sen lisäksi paljastui, että papalla on laajentunut eturauhanen jossa muutoksia, eli kasvain.. Annettiin samantien hormooniruiske ja käydään ensi kuussa kontrollissa.


12.6. Kaaos täytti vuoden! Onnea kiiturille!

Synttärisankari lahjansa kanssa

Kaksi kuvaa kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Pulin rotumääritelmästä suora lainaus: Lanteen ja lantion päällä sekä reisien takaosassa nyörit ovat pisimpiä (20 - 30 cm).

Kia säkä 38cm (kotimittaus)

Popsu säkä 44cm (agikisat) - 45cm (jalostustarkastus)

Kuvissa sormeni osoittaa missä on 30 cm. Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi.

Enempää en enää ala tästä asiasta jauhamaan, mutta sen verran tahdon vielä sanoa, että jos jollain on jotain kysyttävää (tästä tai jostain muusta asiasta) olkaa niin ystävällisiä ja ottakaa yhteyttä suoraan minuun, kukaan muu kun ei osaa puolestani puhua ja on aivan turha asiaankuulumattomia erinäisillä kysymyksillä vaivata.

Hieman tarkennusta edelliseen postaukseen

Olen ilmeisesti ollut kirjoituksessani epäselvä ainakin joidenkin mielestä, joten tehdään nyt pari asiaa selväksi niin ei tarvitse kenenkään vaivata päätään asiaa pohtimalla.

Kirjoitus on minun henkilökohtainen mielipiteeni joka perustuu omiin kokemuksiini. Minulla tulee jatkossa olemaan kolme kaljua pulia ja veteraanit lyhennetyssä karvassa ja lyhennetyllä en tarkoita kaljua, kun tämä on ilmeisesti ollut se epäselvä kohta. Olen pulin karvaa ja sen pituutta miettinyt jo vuosia, mutta nyt kun jouduin ajamaan osan kaljuksi kirposi siitä ajatuksia niin paljon, että laitoin ne luettavaan muotoon.

Olen sitä mieltä, että pulien kohdalla voitaisiin ottaa käyttöön perrojen tapa jossa karvanlaadun pystyy arvostelemaan, mutta enimmäispituus on määritelty. Pätkä perrojen rotumääritelmästä: Leikkaaminen hyväksytään ja sen tulee aina olla kauttaaltaan tasaista; se ei koskaan saa olla "esteettistä" muotoilua. Näyttelyitä varten karvan pituudeksi suositellaan korkeintaan 12 cm (15 cm, jos kihara suoristetaan) ja vähintään 3 cm, jotta kiharan laatu voidaan arvioida. Pennut syntyvät aina kiharakarvaisina.

Olen edelleen sitä mieltä, että pulin suuri maata viistävä tukka on aivan turha ihmisen turhamaisuudesta syntynyt rasite koiralle. Youtube on täynnä videoita puleista täydessä karvassa josta jokainen voi katsoa miten hyvin nuo koirat liikkuvat. Joo kyllähän ne juoksevat ja jopa hyppäävät eivätkä näytä erityisen kärsiviltä, mutta oma henkilökohtainen mielipiteeni on se, että aika puusilmä saa olla jos ei näe ettei se koira vaivattomasti liiku. Ja mitä tulee siihen säänkestävyyten niin ei sellainen näyttelytukka nyt ihan kaikkein toimivin ole syyssäillä, kun helmat on märät ja muukaan karva ei kuivu moneen päivään jos kovin sateinen syksy paimenkoiralle osuu.

Olen iloinen, että aihe on herättänyt paljon keskustelua ja olen iloinen positiivisesta palautteesta jota olen saanut paljon, kiitos siitä.

Liitän alle vielä vanhat kuvat veteraaneista lyhennetyssä karvassa, mitäpä mietitte häviääkö pulin rodunomaisuus?

Popsu - ko. päivänä 2012 Tervakosken näyttelyssä ROP-VET

Kia vuoden 2011 kesätukassa

Mikä tekee pulista pulin - karvako?

Olen viime aikoina pohtinut paljon mikä tekee pulista pulin? Onko pulin huomiotaherättävä karva se mistä puli tunnetaan? Kun puhuu ihmisten kanssa jotka ei ole koskaan livenä nähnyt saati koskenut puliin törmää ihmeellisiin olettamuksiin. Mutta, onko ne loppujen lopuksi niin ihmeellisiä? Olemmeko me pulistit vaan niin sokeuduttu näihin meille niin rakkaisiin turilaisiin ettemme näe sitä mitä muut näkevät? Kuten se, että näkevätkö pulit, tai eikö nyörit kiristä ihoa tai eikö täydessä karvassa ole hankala liikkua?

Olen aina suhtautunut hieman ristiriitaisesti pulin karvaan. Niin minä kuin varmaan suurinosa pulisteista on ihastunut pulin ulkonäköön ja vasta sitten tutustunut pulin luonteeseen. Periaatteessa pulin karva on varsin näppärä, aikuisen koiran karva kun on nyöriytynyt riittää silloin tällöin tapahtuva siistiminen. Mutta miksi ihmeessä karvan pitää antaa kasvaa maahan asti?! Koira joka kantaa niskassaan parinkin kilon taakkaa nyörien muodossa ei ole mitenkään päin toimiva käyttökoira. Noh, puli nyt ei tietenkään ole enää pitkään aikaan ollut käyttökoira, mutta jos halutaan markkinoida pulia monipuolisena harrastuskoirana samaan aikaan kun puli ei selviä esim. agilityn rengas esteestä koska ei karvansa takia mahdu siitä läpi, tai kun pulin fysiikka ei riitä paimennukseen vaikka koiran taipumukset hommaan riittäisi tai kun pulin kanssa ei voi mennä oikeaan metsään koska puli ei suostu liikkumaan kun helmat on täynnä risuja tai omistaja ei tahdo kaikkea mahdollista metsän ryönää kotiinsa, tai kun näyttelyssä könkkää kamalan näköisesti puli jonka fysiikka ei riitä edes sitä postimerkin kokoista kehää juoksemaan.

On ollut puhetta siitä, että puli aikuistuu hitaasti kunnes yht'äkkiä ne nelivuotiaina muuttuvat hillityiksi järkeviksi aikuisiksi - samaan aikaan kun karva on kasvanut täyteen pituuteensa, olisikohan näillä asioilla jotain yhteyttä?? Miksi ihmeessä aktiivisen paimenkoiran tulee nelivuotiaana alkaa taapertamaan, sillä on mahdollisesti vielä kymmenen elinvuotta edessä ja 3-4v koirahan on parhaassa iässä harrastuksia tms. ajatellen

Pulin karvaa puolustellaan sillä, että se on kautta aikojen ollut samanlainen ja siihen ei ole ihminen jalostuksellaan vaikuttanut. Olen kuitenkin erimieltä. Karva on varmasti periaatteessa ollut samanlainen, mutta yksikään työkoira ei ole voinut työstään selvitä täydessä nyöriturkissa. Eli se on ollut huomattavasti lyhyempi. Kun näyttelyt ovat yleistyneet on alettu suosia pidempää ja näyttävämpää karvaa ja varmasti jalostuksessa on suosittu hyviä karvanlaadun omaavia koiria eli ihan sama kaava kuin millä tahansa rodulla joiden jotain eritysominaisuutta on alettu pitämään "sinä" juttuna.

Puli vuodelta 1945 - tunnistaisitteko puliksi?

Itse päädyin aikanaan ensimmäisen kerran lyhentämään pulini karvaa juuri sen takia, että se hajoitti agitreeneissä renkaan. Onneksi vain este meni rikki, sillä koirallekin olisi voinut käydä huonosti.
Toisen pulini karva päädyin lyhentämään sen ollessa 6-vuotias. Olin jo jonkin aikaa ihmetellyt kun koira oli alkanut taapertamaan lenkeillä kunnes lopulta tajusin sen johtuvan karvasta! Kun helmoja lyhennettiin reilusti sain energisen ja ulkoilusta nauttivan koirani takaisin.

Minulle on siis ollut jo vuosia selvää, että jossain vaiheessa pulini karvat tullaan lyhentämään. Tänä keväänä vedin kuitenkin kolme viidestä pulistani kaljuksi.
Maurin karvahan leikattiin saksilla jo viime syksyllä ihan lyhyeksi kun sillä taas kerran iho punoitti ja silloin päätin, ettei sille enää pitkää tukkaa kasvateta.

Mauri ja karva

Mauri ilman karvaa

Ralli taas ilmeiseti juoksujen seurauksena pudottaa osan karvastaan ja näyttää pitkäkarvaiselta pyreneittenpaimenkoiralta joten totesin, että turha sen on puolittaista karvaa niskassaan kantaa.

Ralli pitkäkarvainen pyreneittenpaimenkoira-lookissa

Nykyinen terrieri Ralli?

Kääpiön hengitysvaikeudet on pahentunut selvästi karvan kasvun tahdissa ja tästä syystä Kääpiönkin karva päätettiin ajaa lyhyeksi.

Karvaton ja paremmin hengittävä Kääpiö

Ja voi pojat mikä yllätys kaikkien karvan alta löytyikään! Tiedossa toki oli, että kaikki kolme ovat hyvin erityyppisiä, mutta siitä huolimatta oli aika yllätys huomata minkälaisia koiria minulla onkaan. Sen lisäksi kaikki kolme olivat hieman pulleassa kunnossa. Puleja kuitenkin säännöllisesti koplataan ja tunnustellaan missä kunnossa ovat, ja olimme siinä uskossa, että ovat ihan sopivia välillä jopa hieman laihan tuntuisia. Jostain syystä karvaisesta koirasta ei näe edes kädellä tunnustelemalla koko totuutta. Tai me emme siihen ainakaan pystyneet.

Kuten jo alussa mainitsin on suhtautuminen pulin karvaan ristiriitainen, turhamainen puoleni kärsi kovasti aikoinaan kun ensimmäisen pulini karvan leikkasin, vuosien saatossa on kuitenkin koirien hyvinvointi mennyt edelle ja olenkin alkanut pitämään enemmän leikatuissa nyöreissä olevista puleista kuin täyden tukan omaavista.
Nyt kun joukossa on nuo kaljut pulit, olen taas joutunut pohtimaan tätä asiaa. Olenko laiska ja huono kasvattaja kun en pidä koiriani nyöreillä? Miksi joissain roduissa on ihan normaalia, että kun ne mahdolliset näyttelyt on käyty ja tittelit saatu, koirat vedetään lyhyeen karvaan? Miksi taas joidenkin rotujen karvaan suhtaudutaan niin intohimoisesti, ettei sen leikaamista pidetä hyväksyttävänä?
Itse jouduin kamppailemaan sen tosiasian kanssa ettei osaa koiristani enää tunnista rotuisekseen, mutta tekeekö se, että rotu tunnistettaisiin minut tai koirani onnellisemmaksi? Ja jäihän minulle nuo kaksi veteraania jotka saivat nyörinsä (tosin lyhennetyt) pitää joten ainakin toistaiseksi saan omalle turhamaisuudellenikin tyydytystä ;) Syy miksi vetskut saa karvansa pitää on vanhemmiten tullut kylmänarkuus joten ne tarvitsevat pakkasilla karvaa, (ja takin) eikä niille ole nyöreistä haittaa kun saavat olla kevennetyssä tukassa.

Näyttelyihin ei tietenkään ole asiaa kaljun pulin kanssa, mutta miksi pulia jonka nyörejä on lyhennetty, mutta jonka karvanlaadun pystyy selkeästi arvostelemaan ei voi viedä näyttelyyn? Tai toki voi, mutta saa varautua siihen, että kun ensin maksaa n. 40 € näyttelymaksun niin tuomari toteaa koiran olevan muuten varsin kiva, mutta lyhennetyn karvan vuoksi antaa koiralle huonomman arvostelun ja sijoituksen kuin mitä koira saisi täydessä karvassa. Nämä ovat täysin omia spekulaatioitani enkä osaa sanoa kuinka paljon tuomarit rokottaisi lyhyemmästä tukasta. Oma veteraanini on käynyt hyvin tuloksin parissa näyttelyssä lyhennetyssä tukassa :)

Olen saanut paljon positiivista palautetta siitä kuinka peruskoiria pulit ovat kaiken sen karvansa alla, mutta myös päivittelyä, että miksi ihmeessä nyt näin menin tekemään, eikö se nyörien lyhentäminen jo ollut tarpeeksi typerää.. Ns. riviharrastajalta karvan leikkaaminen tai ajelu on hyväksyttävää, mutta kasvattajalla pitäisi kaikkien koirien olla viimeisen päällä täydessä tukassa. Minä en kuitenkaan kasvata karvaa minä kasvatan koiria jotka ovat rodultaan puleja. Minulle puli on paljon muutakin kuin suuri ja näyttävä karva. Minulle puli on perheenjäsen, harrastuskaveri ja jos terveys ja luonne miellyttää niin myös jalostuskoira. Minun pulini on tempperamenttinen persoona ja fyysisesti toimiva aktiivinen paimenkoira.

Vielä vastukset alun kysymyksiin: omistani osa ei löydä palloa tukka silmillä. Ajeltujen pulien nahka on todella suuri - venynyt nyörien painosta? Ja liikkuminen täydessä karvassa ei vastaa minun mielestäni normaalisti liikkuvaa koiraa joten kyllä siinä on hankala liikkua.

Kuvapläjäys

Lauman passikuvat ja muutama muukin :)

Vanja

Kia

Hertta

Mauri

Popsu

Kaaos

Kääpiö

Sotku

Ralli

Mini

Lenkkeilyä

Kaaos vieheen perässä (kuva: Joni Tuhkanen)

Sotku 6 kk ensi kertaa vieheen perässä (kuva:Joni Tuhkanen)