tiistai 22. lokakuuta 2013

Mauri

Mauri kävi tänään Etelä-Hämeen eläinlääkäriasemalla. Syy käyntiin oli Maurin epämääräisessä ontumisessa joka tuntui jatkuvan loputtomasti levosta ja kipulääkkeestä huolimatta. Oireina oli myös tassujen (ranteiden) sekä nivusten nuoleminen - jopa siinä määrin, että toinen nivunen on kauttaltaan punainen ja lievästi tulehtunut.
Oma epäilyni kohdistui luustoon joten kliinisen yleistutkimuksen jälkeen ja oireiden perusteella Mauri päätettiin kuvata ranteiden, polvien, lonkkien, kyynärien, olkien ja selän osalta.

Ja sieltä se syy sitten paljastui. Nivelrikko :( Olat, polvet ja selkä ovat ok, mutta oikean kyynärnivelen sekä molempien lonkkien keskivaikea nivelrikko sekä vasemmassa ranteessa turvotusta. Sen takia kipukohtaa on ollut vaikkea paikallistaa koska Mauri on käyttänyt kroppaansa toispuoleisesti. Kaiken tämän lisäksi lonkkakuvista näki, että koko koira on toispuoleinen ihan rakenteellisesti.

Voi meidän maanantai-Mauria :( Tuntuu kurjalta sanoa, kun kyseessä on tärkeä laumamme jäsen, mutta valitettavasti Mauri on terveydellisesti todella huono koira. Tuntuu, että siinä ei muuta olekkaan kuin vikaa.. Allergia, joka on oireillut toistuvina korvatulehduksina sekä muunakin tulehdusherkkyytenä, tassujen lussutuksena sekä punoituksena, huonona ruokahaluna, närästyksenä, sekä puklailuna. Onneksi ruokavalion avulla on päästy suhteellisen vakaaseen tilaan allergian suhteen. 
Maurilla on on äärimmäisen huonot hampaat joka onkin Maurin seuraava projekti.. Ja nyt vielä tämä.

Hoitona on nyt ensi alkuun kipulääkekuuri ja pikkuhiljaa aloitettava kevyt liikunta jonka jälkeen Carthophen pistokset jonka jälkeen ollaan yhteydessä hoitavaan eläinlääkäriin joka on Jan Iven ja jota voin lämpimästi suositella.

Nähtäväksi jää miten Mauri vastaa hoitoon - toivomme tietenkin parasta, mutta olemme realisteja emmekä odotan ihmeitä varsinkaan kun aiempi kipulääkekuuri ja lepo ei Maurin oloa millään lailla helpottanut.


Paljon syytän itseäni, sillä epäily siitä, että Maurin luusto ei ole kunnossa on ollut jo pidemmän aikaa ja kuvauksia venytettiin aivan liian pitkälle - olisko tilanne parempi jos kuvaus olisi tehty jo aiemmin ja näin ollen hoito olisi aloitettu ennen kuin tilanne pääsi näin pahaksi?

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Synttäreitä

Meillä on perinteiseen tapaan syksyn mittaan juhlittu, nykyisin pileet aloittaa Sotku :)

26.09.2013 Sotku täytti vuoden.




09.10.2013 Kia täytti pyöreitä kun jo 10-vuotta napsahti mittariin! Kia on edelleen täysin oma itsensä ja ikä ei tunnu painavan muoria lainkaan :)



15.10.2013. Olikin sitten isot pileet kun Popsu-pappa täytti 12-vuotta!

Popin tyylikäs setämies tukka

Juhlijoiden riemua

Popsu on voinut vaihtelevasti ja heinäkuussa papalla todettiin eturauhaskasvain. Popi on käynyt Niilo Tammisalon luona hoidettavana ja niistä käynneistä onkin ollut suuri apu. Eturauhanen on saatu hormonipiikeillä kesyyntymään ja muut kolotukset akupunktiolla laantumaan. Välillä joutuu pitämään muutaman päivän kipulääkekuurilla ja levolla, mutta pääsääntöisesti pappa porskuttaa ja kulkee lenkeillä omaan tahtiinsa. Niin kauan kun lenkkeily tapahtuu rauhallisesti ilman turhia revittelyjä jaksaa pappa ihan hyvin, mutta kun välillä unohtuu se tosiasia ettei kroppa enää ole nuorison elastisuuden tasolla niin silloin tulee ylilyöntejä ja se kyllä aina näkyy seuraavana päivänä. Tuntosarvet pystyssä papan kanssa eletään ja toivotaan, että saadaan maailman parhaan pulin seurasta nauttia vielä hyvä tovi.



Loppuun vielä koko lauman poseeraus :)

vasemmalta: Popsu, Kääpiö, Kia, Ralli, Mauri, Hertta, Sotku, Kaaos ja Vanja

tiistai 15. lokakuuta 2013

Agilitya

Ollaan reenattu Kääpiön kanssa säännöllisesti ja käyty myös ulkopuolisissa koulutuksissa mm. Pulit ry:n järjestämässä koulutuksessa jossa kouluttajana toimi Nanna Mikalahti. Päivän tunnelmia Pulit ry:n blogissa .

Jonkinlainen tavoite oli aloittaa tänä vuonna kisaaminen kun tuli se kisaavien lisenssi hommattua, mutta jossain kohtaa tuntui siltä ettei me kisoihin olla valmiita koskaan. Lähinnä sen takia ettei Kääpiö irronnut esteille sekä kepit ja keinu joita Kääpiö ei vielä osannut.

Joku valo Käpsyn päässä on syttynyt sillä nykyään se irtoaa ihan eri tavalla ja on varsin kivasti ohjattavissa ilman, että sitä tarvitsee ihan jokaiselle esteelle erikseen saattaa - nykyään myös tehdään yhä useammin samaa rataa eikä vain yritetä joten kuten selvitä siitä, kumpikin tyylillään :P

Keppejä ollaan harjoiteltu verkkojen avulla ja kun ei tunnuttu edistyvän niissä päätin ilmoittaa Kääpiön kisoihin ja ottaa omalla pihalla keppien tehokuurin ja niin Kääpiö oppi viikossa suorittamaan kepit ilman verkkoja.

Ensimmäiset startit oli sitten 21.9. Hausjärven haukkujen järjestämissä kisoissa. Kisat sujui varsin mukavasti - itse en ollut jännityksestä aivan jäykkänä ja eka rata suoritettiin hyvällä fiiliksellä ja vain yksi moka tuli kepeillä ja näin ansaittiin yliaika voitto!
Toinen rata ei enää sujunutkaan niin hyvin, kun haukkasin liian suuren palan ohjauskuvioiden kanssa joka ei sitten (tietenkään) toiminut ja sen jälkeen oma pää petti ja koko paketti hajosi.
Erittäin hyvällä fiiliksellä silti lähdettiin kotiin ensimmäisistä virallisista kilpailuista :)

Toiset startit oli 12.10. Riihimäellä ja tällä kertaa ei sujunut yhtään niin mukavasti - jouduttiin starttaamaan ensimmäisinä ja en ehtinyt yhtään rataantutustumisen ja koiran haun välillä saada päätäni kisakuntoon. Molemmat radat olisi olleet meille ihan tehtävissä vaikka suurin osa muista kilpailijoista oli sitä mieltä, että b-rata on kauhea. Noh, ei auta jossitella - huonosti meni ja sillä selvä.
Molemmilta radoilta siis hyllyt kielloista kepeillä ja putkella. En pohdinnoista huolimatta osaa sanoa mikä meni vikaan - johtuiko kaikki vaan siitä, että jouduttiin lähtemään ensimmäisinä ja hermoilin niin paljon, että tartutin sen myös Kääpiöön? Se selvinee mahdollisesti seuraavissa kisoissa tai jää mysteeriksi, mutta nokka kohti seuraavia kamppailuja!

Kovasti olen tykästynyt Kääpiön kanssa harrastamiseen ja sitä tulee paljon kehuttua. Kääpiössä onkin toki paljon hyviä puolia mm. kestää toistoja, pakotteita, vaatimuksia, taistelee ja haluaa mielyttää minua. Se ei silti tarkoita etteikö niitä vikojakin olisi. Kun on noin yksinkertainen koira niin kouluttaminen välillä on hieman haastavaa, mutta ilmeisesti me ollaan löydetty jonkinlainen yhteys ja olen alkanut oppimaan Kääpiön aivoituksia joten sen suhteen menee paremmin. Kääpiöllä ei myöskään ole ne maailman parhaat hermot mikä ilmenee lähinnä turhanpäiväisellä haukkumisella. Nykyään pystyy pitämään itsensä jo aika hyvin kasassa ja erityisen tyytyväinen olen siihen, että halu tehdä töitä on suurempi jolloin pyrkii keskittymään siihen mitä tehdään ja on kisapaikoillakin pitänyt itsenä siinä määrin kasassa, että radoille on päästy ja niillä jotain edes saatu aikaiseksi.
Valitettavasti Kääpiön fysiikka on sen kaikista suurin hidaste - Käpsyn vamma siis aiheuttaa sen että treenien pituus on pidettävä suht lyhyenä ihan sen takia, ettei Kääpiö fyysisesti jaksa pitkiä sessioita.

Paimennus

14.9. osallistuttiin Pulit ry:n paimennusleirille  joka kutistui tällä kertaa valitettavasti päivän mittaiseksi, mutta muuten oli yhtä kivaa kuin aina ennenkin.

Kääpiö oli omasta laumasta ainut osallistuja ja koska Kääpiö on kyseessä ei suuria odotuksia ollut vaikka viime vuonna Käpsy hoitikin homman hienosti. Jännityksellä siis suunnattiin kohti Someroa pohtien, että mahtaako Käpsy enää muistaa mitään lampaista - ja kyllähän se muisti!

Homma aloitettiin pyöröaitauksessa muutamalla lampaalla ja koska Kääpiöllä oli jo kokemusta sai se olla ilman liinaa. Aika kovaa käskytin Käpsyä heti kärkeen kun tuntui niin vauhdilla lähtevän. Sen jälkeen Kääpiö olikin hyvin epävarma ja pomppi minua vasten ja kyseli apuja. Jouduin lopulta vapauttamaan Käpsyn jolloin se taas lähti liikkeelle ja kouluttaja käski minun olla hieman takavasemmalla. Homma toimi ihan kivasti ja sain paimensauvalla (aurauskepillä) ohjailtua Kääpiötä ihan kivasti. Kouluttaja käski olla tyytyväinen koiraan ja olenhan minä :)




Toinen sessio otettiin avonaisella pellolla suuremman lauman kanssa. Kouluttaja ja apukoira jäi pellon laitaan ja siellä me sitten oltiin minä, Kääpiö ja lauma lampaita ihan yksin! Yhtään lammasta ei päässyt karkuun eikä yhtään lammasta juoksutettu turhaa. Kääpiö kesti erinomaisesti pakotteet ja vaatimukset. Pulilla on selvästi luontainen tahto kiertää laumaa ja suunnan muuttamisen kanssa jouduin välillä sanomaan Kääpiölle hyvinkin painokkaasti, että nyt tehdään niin kuin minä sanon ei niin kuin sinä tahdot. Kaiken tämän Käpsy kesti ja hoiti hommat kiitettävästi.








Mukana oli myös Pultzarin tytöt eli Peppi ja Scarlett. Erittäin näppäriä tyttöjä molemmat joskin hallinta hieman puutteellinen ja ilo otettiin irti koko rahan edestä ;) Myös pentujen isä Benji pääsi lampaille ja alkuun olikin kovasti tohkeissaan, mutta kun Luna komensi turhan voimakkaasti ei Benjiä enää typerät lampaat kiinnostaneet :D

Peppi ja Veera


Peppi ja Veera


Peppi 


Peppi

Scarlett, Olli ja kouluttaja

Scarlett

Benji ja Luna

Scarlett ja Olli pellolla

Scarlett ja apukoira

Perhepotretti, vasemmalta: Peppi, Benji, Scarlett ja Kääpiö

FI MVA

Scarlett kävi 11.8. Joensuun kansainvälisessä näyttelyssä hakemassa viimeisen sertin ja tuli näin Suomen muotovalioksi! Tuomarina oli Colette Muldoon Irlannista. Lunalle suuret kiitokset Scarlettin näyttelyttämisestä! :)