Voihan sorkka!

Teksti julkaistu UPK:n lehdessä 4/2009

Pulit oli päässeet vain pikku lenkeille minun flunssan takia, ja kun lopulta tunsin oloni paremmaksi päätin piristää koiria ja antaa niille siansorkat rouskuteltaviksi, jonka jälkeen pääsisivät pitkälle lenkille.
Tyytyväisinä pistelivät sorkkia poskeen, välillä käyden metsässä ja
taas palasivat sorkkien ääreen.
Seuraavana päivänä käytiin kahden tunnin metsälenkillä, jonka jälkeen oloni taas huonontui ja päädyin sängyn pohjalle lepäämään loppu päiväksi, pulit jatkoivat taas sorkkien parissa.

Seuraavana päivänä vontini oli edelleen heikko enkä jaksanut aamulla
käydä kuin pikku lenkillä. Poppa ei kakkinut, yritti kyllä, mutta
mitään en nähnyt ulos tulevan. Jouduin lähtemään lääkäriin jonka
jälkeen olin niin poikki, että kävin suoraan nukkumaan. Herättyäni
lähdin pulien kanssa ulos, eikä Poppa kakkinut vieläkään. Jälleen
kerran yritti kyllä toistuvasti, mutta mitään ei vaan tullut.
Aloin huolestua ja kotiin pääsyämme annoin sille parafiiniöljyä, mutta
se ei kuitenkaan auttanut - kyykkiminen vaan jatkui.
Yritin huonovointisena juoksuttaa Poppaa toivoen, että se auttaisi,
mutta eihän mies suostunut paria metriä enempää liikkumaan kun jo taas
jäi kökkimään tyhjää. Koira alkoi myös kuolaamaan ja okseni pari
kertaa.

Päätin soittaa eläinlääkärille, mutta en saanut mistään aikaa joten
soitin ystävälleni joka tuli kyyditsemään meidän Viikkiin
yliopistolliseen pieneläinsairaalaan.
YES:ssa Popsun yleistila oli suht ok ja koira oli vain hieman vaisu,
kuitenkin tarkkaavainen ja vastaanottavainen. Tosin olo näytti
huononevan koko ajan joka näkyi tärinänä ja kuolaamisena.
Yleistutkimuksessa ei löytynyt muuta kuin vatsan seudun arastelua.
Meidät passitettiin odotustilaan ja Poppa jäi tutkittavaksi.
Hetken kuluttua meidät haettiin avustamaan röngtenkuvien otossa.
Itse en saanut kuvia nähdä, mutta niissä kuullemma näkyi reilusti ulostemassaa.
Poppa sai peräruiskeen, ja me siirryimme koiran kanssa pihalle joka
yritti sinnikkäästi kakkia, mutta nestettä kummempaa se ei pihalle
saanut.

ELL oli sitä mieltä, että Popsun pitäisi jäädä teholle yöksi
nestetytykseen ja perähuuhteluun.
Itse olin erimieltä ja päätimme, että koira jää sisään ja tekevät
perähuuhtelun kunhan ehtivät. Oli perjantai-ilta ja meidän odotellessa
oli paikalle tullut auton alle jäänyt koira ja keisarileikkaukseen
tullut chihu joka kylläkin ainakin ensimmäisen pennun synnytti
ongelmitta kantokopassaan odotustilassa. Eli ruuhkaa oli, mutta
halusin kuitenkin saada koiran yöksi kotiin, ELL lupasi soittaa
muutaman tunnin kuluttua.

Ehdin olla kotona vain n. tunnin kun ELL jo soitti. Olivat tehneet
perähuuhtelun, mutta ulostemassa ei ollut lähtenyt. ELL oli sitä
mieltä, että Popsun olisi jäätävä teholle yöksi, että hyvin suurella
todennäköisyydellä joutuisimme sinne kuitenkin yöllä palaamaan...
Niinpä pitkin hampain jätin pojan sinne.
ELL lupasi soittaa heti aamusta ja huonosti nukutun yön jälkeen olin
heti aamusta odottamassa puhelua jota sainkin sitten odotella koko
päivän.
Käytin välillä muuta laumaa lenkillä ja manailin, kun eivät omanneet
minkäänlaista tunneälyä. Toisinaan kuulee koirista jotka tuntuvat
käyttäyvän niin kuin ymmärtäisivät, jos omistajalla on murhetta tms.
Ei minun koirat vaan moista järkevyyttä osoittaneet. Ulkoilu oli yhtä
kaaosta. Olin aivan hämmästynyt kuinka yhden koiran puuttuminen sai
muun porukan niin sekaisin. Kai koiralauman johtajan puuttuminen pisti
pakan sekaisin..

Lopulta neljän jälkeen ELL soitti! Olivat tehneet aamulla uuden
perähuuhtelun ja ottaneet uuden röngtenkuvan jossa näkyi ulostemassaa
enää vähän ja se oli kuulemma ihan tuloillaan.. ELL lupasi soittaa
19.00 uudestaan, antaisivat sitä ennen vielä parafiiniölyä ja
käyttäisivät ulkona. Poppa oli kullemma oikein reipas ja kiltti
käsiteltävä ja kotiutuisi vielä myöhemmin illalla.

En ollut kovinkaan yllättynyt kun soittoa ei kuulunut. Tunnin
odottelun jälkeen päätin lähteä Viikkiin, kun olin muutaman kerran
yrittänyt tuloksettomasti soittaa ELL:lle.
Saavuttuani paikalle sain käskyn mennä koiran kanssa ulos. Ilmeisesti
se oli juuri saanut parafiiniöljyä sillä ulos päästyämme tuli
takapuolesta kaaressa nestettä pihalle.
Olimme ulkona aika kaunan, sillä Poppa yritti edelleen parin metrin
välein kakkia, huonoin tuloksin.
Koira oli todella väsynyt tärisi ja kävi välillä maahan istumaan
raskaasti läähättäen, mietin jo, että pitääkö se sittenkin jättää
vielä toiseksi yöksi teholle.

ELL ei luonollisestikaan ehtinyt meitä jututtamaan, mutta onneksi
aivan ihana eläintenhoitaja ehti kaikessa rauhassa kertomaan Popsun
voinnista.
Poppa oli kuulemma ollut ollut koko ajan reipas ja todella helppo
käsiteltävä. Yleistila oli hyvä, eli koira oli kotiutus kunnossa.
Koirat käyvät aina ulkoilun jälkeen vaa'alla ja Poppa oli ensimmäisen
kerran jälkeen tällänyt itsensä punnittavaksi aivan itsenäisesti -
viisas mies!

Kotiin päästyämme Popsu oli niin väsyny, että rojahti niille
sijoilleen ja nukkui monta tuntia, yömyöhään käytiin vielä pissalla ja
pari kertaa yritti kakkia, mutta edelleenkään mitään ei tullut. Montaa
kertaa Popsu ei edes jaksanut yrittää, vaan halusi kotiin ja
nukkumaan.

Sunnuntai aamuna meillä olikin jo aivan toinen koira kotona. Ruoka
maistui parin ruokalusikallisen verran, ja lenkille lähti häntä
heiluen kovin iloisena ja pirteänä. Ehdin jo innostua, mutta turhaan.
Kakka ei vieläkään tullut. Poppa huomasi itsekin, että lähti vähän
turhan innokkaasti liikkeelle ja tuntui masentuvan, kun sama tyhjän
kökkiminen vaan jatkui.
Päivään kuului ruokintaa pienissä erissä, parafiiniöljyä ja liikuntaa,
mutta mitään muutosta tilassa ei tapahtunut.
Koira oli kuitenkin olosuhteisiin nähden pirteä, mitä nyt väsynyt niin
uskalsin olla kotona ja toivoa parasta.

Maanantai aamuun mennessä tila oli edelleen sama joten varasin ajan
eläinlääkäri Tikkiin jossa Poppa kuvattiin ja tällä kertaa näin kuvat.
Paksusuolessa oli 15 cm ulostemassaa juuri niin kaukana ettei siihen
sormella yltänyt.
Poppa sai taa peräruiskeen ja reilummalla kädellä parafiiniöljyä, sekä
nestettä. Varasimme varmuuden vuoksi seuraavaksi päiväksi ajan
perähuuhteluun, jonka myöhemmin perruin kuullessani, että ELL olisi
halunut rauhoittaa koiran sitä varten. En tiedä miksi ELL olisi
välttämättä halunnut rauhoittaa koiran - olisiko neste mennyt paremmin
jos koira olisi rento? Käsittelyn kannalta Poppa on kyllä aivan
unelma-asiakas, antaa tehdä mitä vaan ja pysyy paikallaa juuri niin
kauan kunnes toisin sanotaan, tuntuu selvästi ymmärtävän, että sitä
yritetään auttaa.
Maanantai sujui sunnuntain tavoin, ruokinnan, parafiiniöljyn ja
liikunnan merkeissä ja kauhulla jo ajattelin, että mitä huomenna..?

Tiistai aamu alkoi jälleen kökkimisellä ja olin aika neuvoton. Mitä
enää voisin tehdä? Viedä koiran taas eläinlääkäriin jossa sitä
hoidettaisiin ilman tulosta.
Sain kaikenlaisia vinkkejä käyttää ihmisten peräruiskeita, Levolacia
jne. En halunnut enää työntää koiraan mitään ylimääräistä, kun se oli
selkeästi kipeä ja heikossa kunnossa joten peräruiskeet unohdin ja
Levolacia en uskaltanut antaa kaasuuntumisen pelossa sillä siitä
seuraa kuulemma pahoja ilmavaivoja.
Lopulta päätimme tehdä ystäväni kanssa perähuuhtelun itse.

Vesi tuntui helpottavan Popsua, vai oliko se vaan toiveajattelua. En
edes tiedä kuinka paljon vettä meni, mutta kun lopulta saimme vessan
lattialle pienen pieniä ulostemassa hitusia totesimme, että tässä
vaiheessa emme voi lopettaa. Ja lopultakin Poppa sai ulos kolme
kivikovaa kikkaretta! Kuinka onnellinen ihminen voi ollakaan kakasta!
Session päätteeksi pakotimme Popsun kävelemään vielä tunnin lenkin
vaikka se oli todella väsynyt. Ystävälläni oli mukanaan Xena kerry
joka selkeästi vauhditti Popsua. Ilmeisesti sen kuitenkin piti esittää
olevansa kunnossa.
Lenkin jälkeen koira raasu oli aivan poikki, tärisi ja oli selvästi
kipuinen. Yö meni nukkuessa, Popsulla paremmin minä sen sijaan
heräilin tuon tuostakin vilkaisemaan, että onko koira kunnossa.

Seuraavana aamuna meillä oli taas pirteä koira. Tällä kertaa en
uskaltanut innostua vaikka Poppa lähtikin ulos ensimmäisen kerran
moneen päivään häntä kunnolla pystyssä reippain askelin.
Ensimmäinen puska ja kakki yritys, ei tulosta. Toinen puska ja kakki
yritys, ei tulosta. Ahdistui alkoi taas, mitä seuraavaksi? Juttelin
samaan aikaan ystäväni kanssa puhelimessa, kun syynäsin puskia ja
kolmas kerta tuotti viimeinkin tuloksen - Poppa kakki itsenäisesti!!
Voi sitä riemua mikä puhelimessa käytiin ystäväni kanssa! Helpotus oli
sanoinkuvaamaton.

Ihan täysillä en vieläkään uskaltanut hengähtää vaan Poppa eli
tarkassa syynissä monta päivää, ruokintaa useinta kertoja päivässä
pienissä osissa ja paljon liikuntaa.
Nyt tuosta onnen hetkestä on viikko ja koira on täysin palautunut ja
normaalissa menossa mukana! Taisteluhelikopteri joksi eräs ystäväni
Poppaa kutsuu on taas entisellään ja jatkaa porskuttamistaan!

Olemme Popsun kanssa hurjan kiitollisia kaikesta tuesta ja
tsemppauksesta ja kongreettisesta avusta mitä saimme, emmekä enää
tarjoile puleille siansorkkia. Tulin pohdiskeluissani siihen
tulokseen, että huonoa tuuria, sen lisäksi se, että Popsulle ei maistu
ruoka silloin kun jotain herkkua on tarjolla joka edesauttaisi
luumassan liikkumista suolessa sekä vähäinen liikunta sairasteluistani
johtuen johtivat tähän tilanteeseen.