Toivoo Nina laumansa kera
keskiviikko 16. joulukuuta 2009
Pohjoismaiden Voittaja 2009
Ralli oli ilmoitettu 13.12 pidettävään PMV-09 näyttelyyn.
Tyttö meni aivan sekaisin nähtyään paikalla niin paljon tuttuja, niin ihmis kuin pulikavereita :D
Pestasin Lunan esittämään Rallin ja taidan tästä lähtien tehdä niin aina - sen verran hyvin sujui esiintyminen! Kiitokset vielä kerran!
Tuomarina oli Joszef Hodosi Unkarista ja Ralli sain H:n liiallisten takakulmausten vuoksi. Arvostelussa oli myös maininta kevyestä ja lyhyestä karvasta, en sitten tiedä onko se huono asia junnukoiralla..
Kävin nakkaamassa Rallin kotiin puli kehän jälkeen ja palasin näyttelypaikalle turistin ominaisuudessa - varsin näppärää kun on "kotinäyttely" ja siitä huolimatta seuraava reissu sijoittuu taas jonnekin aivan muualle kuin kotiseudulle :P
Tyttö meni aivan sekaisin nähtyään paikalla niin paljon tuttuja, niin ihmis kuin pulikavereita :D
Pestasin Lunan esittämään Rallin ja taidan tästä lähtien tehdä niin aina - sen verran hyvin sujui esiintyminen! Kiitokset vielä kerran!
Tuomarina oli Joszef Hodosi Unkarista ja Ralli sain H:n liiallisten takakulmausten vuoksi. Arvostelussa oli myös maininta kevyestä ja lyhyestä karvasta, en sitten tiedä onko se huono asia junnukoiralla..
Kävin nakkaamassa Rallin kotiin puli kehän jälkeen ja palasin näyttelypaikalle turistin ominaisuudessa - varsin näppärää kun on "kotinäyttely" ja siitä huolimatta seuraava reissu sijoittuu taas jonnekin aivan muualle kuin kotiseudulle :P
Ralli 1 v!!
Hurjaa miten aika menee! Ralli täytti 10.12 jo vuoden!
Naperolla on pientä murkkuikää joka näkyy lähinnä sillä, että joka lenkillä pitää alkaa jossain vaiheessa hölmöilemään joko hihnassa roikkuen tai isojen karvoja retuuttaen. Muuten mukula on varsin ihana, reipas, avoin ja hyvin energinen ja pomppiva :D
Muun lauman kanssa elo sujuu mukavasti. Kian kanssa innostuvat jopa välillä painimaan :o Poppa ei juurikaan kakaraa noteeraa paitsi ulkona saattaa välillä vähän jahdata. Maurin kanssa ovat ulkona ihan parhaat kaverit, mennä hömpöttävät ties missä kahdestaan ja vauhtia tällä kaksikolla riittää. Sisällä taas Ralli pitää isäänsä kurissa ja nuhteessa, Mauri ei Rallin mielestä saisi hengittämisen lisäksi tehdä juuri mitään. Komentaa siis jos Mauri yrittää tulla sänkyyn/sohvalle, syö luuta yms. Kerron kyllä aina Rallille oman mielipiteeni, mutta sitkeästi se yrittää ojentaa isäänsä.
Virallista yksivuotis kuvaa ei ole, joten olkoot se Hanniksen Himoksen reissulla ottama pönötys :)
Naperolla on pientä murkkuikää joka näkyy lähinnä sillä, että joka lenkillä pitää alkaa jossain vaiheessa hölmöilemään joko hihnassa roikkuen tai isojen karvoja retuuttaen. Muuten mukula on varsin ihana, reipas, avoin ja hyvin energinen ja pomppiva :D
Muun lauman kanssa elo sujuu mukavasti. Kian kanssa innostuvat jopa välillä painimaan :o Poppa ei juurikaan kakaraa noteeraa paitsi ulkona saattaa välillä vähän jahdata. Maurin kanssa ovat ulkona ihan parhaat kaverit, mennä hömpöttävät ties missä kahdestaan ja vauhtia tällä kaksikolla riittää. Sisällä taas Ralli pitää isäänsä kurissa ja nuhteessa, Mauri ei Rallin mielestä saisi hengittämisen lisäksi tehdä juuri mitään. Komentaa siis jos Mauri yrittää tulla sänkyyn/sohvalle, syö luuta yms. Kerron kyllä aina Rallille oman mielipiteeni, mutta sitkeästi se yrittää ojentaa isäänsä.
Virallista yksivuotis kuvaa ei ole, joten olkoot se Hanniksen Himoksen reissulla ottama pönötys :)
Mökkeilyä ja näyttely
Lähdimme perjantain 20.11. töiden jälkeen ystäväporukalla Himokselle mökkeilemään ja piipahdimme Jyväskylässä näyttelyssä.
Matkassa oli seitsemän naista ja yhdeksän koiraa joista kolme 4 kk pentuja. Reissu meni loistavasti, koirilla ja ihmisillä oli kivaa. Mökin takaata alkoivat upeat lenkkimaastot - kilometri tolkulla ladun vartta jota taivaltaa näin lumettomaan aikaan.
Lauantai aamuna suuntasimme sitten näyttelyyn. Pulit arvosteli Paula Heikkinen-Lehkonen ja Ralli sai ystäväni Nooran handlaamana T:n. Noora pärjäsi hienosti Rallin kanssa, ja keltainen nauha tuli lähinnä väristä jota tuomari kutsui epämääräisen harmaaksi.
Maurille EH ja minä en pärjännyt Maurin kanssa niinkään hyvin. Jätkä ei ollut esiintymis tuulella ja veteli lekkeriksi.
Pääsimme siis jatkamaan mökkeilyä saunomisen ja syömisen merkeissä ;D
Sunnuntaina osa porukasta lähti taas Jyväskylään ja osa jäi mökille. Itse kuuluin mökille jäävän porukkaan ja päivä meni ulkoilun, syömisen ja lepäilyn merkeissä.
Iltapäivällä oli sitten hotline näyttelyalueelle, kun ystävämme Henni oli Elli (Lifelong Eternal Joy) puudelin kanssa BIS-kehässä voittaen lopulta koko potin!!! Ei huonosti karvan verran yli kaksi vuotiaalta!
Matkassa oli seitsemän naista ja yhdeksän koiraa joista kolme 4 kk pentuja. Reissu meni loistavasti, koirilla ja ihmisillä oli kivaa. Mökin takaata alkoivat upeat lenkkimaastot - kilometri tolkulla ladun vartta jota taivaltaa näin lumettomaan aikaan.
Lauantai aamuna suuntasimme sitten näyttelyyn. Pulit arvosteli Paula Heikkinen-Lehkonen ja Ralli sai ystäväni Nooran handlaamana T:n. Noora pärjäsi hienosti Rallin kanssa, ja keltainen nauha tuli lähinnä väristä jota tuomari kutsui epämääräisen harmaaksi.
Maurille EH ja minä en pärjännyt Maurin kanssa niinkään hyvin. Jätkä ei ollut esiintymis tuulella ja veteli lekkeriksi.
Pääsimme siis jatkamaan mökkeilyä saunomisen ja syömisen merkeissä ;D
Sunnuntaina osa porukasta lähti taas Jyväskylään ja osa jäi mökille. Itse kuuluin mökille jäävän porukkaan ja päivä meni ulkoilun, syömisen ja lepäilyn merkeissä.
Iltapäivällä oli sitten hotline näyttelyalueelle, kun ystävämme Henni oli Elli (Lifelong Eternal Joy) puudelin kanssa BIS-kehässä voittaen lopulta koko potin!!! Ei huonosti karvan verran yli kaksi vuotiaalta!
Paimennusta!
Teksti julkaistu UPK:n lehdessä 4/2009
Lastasimme Luna Ruusulan kanssa perjantaina 17.7 seitsemän pulia (Popsu, Kia, Mauri, Ralli, Nesta, Riesa, Blackie) autoon ja suuntasimme kohti Vehmersalmea Kuttukuun tilalle Sinikka Kumpusalmen paimennusleirille. Matka sujui hyvin, tosin hellettä piisasi ja aina pysähtyessä oli pakko ottaa koko kööri pihalle juomaan ja hyvä ettei kanssa autoilijat ajelleet päin lyhtypylväitä, kun päät kääntyilivät pulien suuntaan.
Perille pääsimme kahdeksan maissa illalla vain yhden kerran eksyttyämme. Muu porukka oli tulossa vasta seuraavana aamuna joten koko talo oli meidän käytössä. Pulit olivat ihan tohkeissaan maaseudusta ja pellolla oli oli ihana juosta. Vahtiminen otettiin vakavasti ja pojat kävi häätämässä Sinikan Koda riisenin joka oli tullut häntä iloisesti heiluen vieraita katsomaan. Kiittämättömät vieraat.
Lauantaina tuli loppu porukka: Heidi Valo ja Tero Miettinen kera, Jasminin, Afron, Kicsin ja Masin sekä Tiia Laamanen Enni juniorin (11kk) kanssa ja Anu Koskinen Pufin kera. Aamupalan jälkeen päästiin hommiin.
Paimeneen mentiin metsään ja matkaan lähti aina kaksi koiraa joten valitettavasti muiden koirien suorituksia ei päässyt näkemään. Pufi oli ollut kuulemma todella taitava, kuin myös Enni.
Kicsikin jopa osoitti kiinnostusta lampaita kohtaan, mutta kun Tero meni lampaiden edelle tuli kiire isännän luokse ja lampaat jäi toiselle sijalle.
Riesasta lampaan kakka oli kiinnostavampaa kuin paimennus.
Blackie seurasi koko ajan tarkasti lampaita ja piti lukua niistä, mutta ei tohtinut lähteä paimentamaan, liekö itsevarmuus vähän hukassa, kun lauman pohjimaisena elää.
Afro ja Jasmin muorit olivat liian vanhoja ja väsyneitä, että olisivat paimennuksesta innostuneet.
Masilla oli ollut edellisenä päivänä naisvieras joten ajatukset mahtoivat olla jossain muualla kuin lampaissa, mutta yksikään lammas ei edes uhmannut Masia, sen verran tomerasti se marssi eteenpäin, ja piti kyllä koko ajan silmällä laumaa.
Maurilta odotin paljon, mutta jätkäpä yllätti täysin! Viime vuonnahan se paimensi ihan reippaasti ja sai vähän kyytiäkin Paavi-pässiltä kun liikoja hätyytteli innostuksiaan, mutta nyt ei tehnyt elettäkään lampaiden suuntaan. Jouduin käskyttämään miestä aika rankasti mennessä lampaiden metsätielle ja epäilin sen vaikuttaneen Mauriin niin ettei uskaltanut irrota, ettei mamma taas ärähdä, mikä kylläkin seuraavana päivän osoittautui vääräksi luuloksi..
Ralli (7kk) oli ihan tohkeissaan :D Sinikka oli ihan innoissaan Rallista jo ennen kuin Ralli mitään teki ihan siitä syytä, että Ralli oli mahtavassa iässä paimennusta ajatellen. Hetken Ralli katsoi, että mitä tyyppejä nuo ovat, mutta sitten jo paineli lähemmäs ja niin se vaan rupesi niitä paimentamaan. Toki lampaat ei pentua ihan kamalan tosissaan ota, mutta sitten Ralli keksi leikkiinkutsun, ja sillähän ne sai liikkeelle! Oli ihan mieletöntä katsoa, että miten voi pieni pulilapsi keksiä tuommoisen asian, ihan sanattomana naama virneessä katsoin Rallin menoa. Ja kun jutun juoni aukesi niin itsevarmuus kasvoi ja lampaille saattoi käydä antamassa jo kunnolla vauhtia haukun säestyksellä. Kovin äkkiähän tuommoinen kakara väsyi, mutta Sinikka kehui Rallin olevan aivan pro paimen.
Ruokailun jälkeen suuntasimme pellolle jossa odotti pienempi lauma. Tarkoituksena oli liikuttaa laumaa, Sinikka oli kepin kanssa lauman johdossa ja kepin avulla ohjasi koiria. Tämä olikin jo paljon vaikeampaa. Sen verran kaukana paimentava koirakko hääri, ettei tästäkään kovin hyvää kuvaa saanut vaikka pellon reunalla oltiinkin katselemassa.
Itse otin Maurin mukaan Popsun joka ei vielä ollut päässyt hommin lainkaan. Tarkkaavaisesti se jo odotti omaa vuoroaan pellon laidalla ja hommiin lähti mielissään. Mutta koska se oli liinassa ja Sinikka huitoi kepin kanssa niin meinasi vähän alkaa himmailemaan. Viime vuonnahan se totesi siinä vaiheessa kun Sinikan kanssa piti alkaa yhdessä työskentelemään, että tee kuule itse hommasi ja lähti merkkailemaan ja kävipä ojassakin. Nyt tyytyi vaan vähän haahuilemaan ja jatkoi hommia, mikä oli minulle iloinen yllätys. Poppa ei juuri vieraita kuuntele ja käskyjä ottaa hyvin harvalta vastaan ellei koe itse siitä jotenkin hyötyvän.
Mauri juoksi matkassa mukana vapaana, mutta siinäpä se olikin Maurin osalta.
Kia oli viime vuonna aivan ilmiömäinen, saapui paikalle paimensi täydellisesti ja poistui paikalta kun kiitin. Siltä siis odotin paljon, vaan niinpä ne koirat yllättää. Yhtään ei löytynyt yhteistä säveltä ja paljon kivempi olisi ollut juosta pellon laitaan yleisön luokse. Kyllähän se laumaa jotenkuten liikutti, mutta kovin vakuuttavaa työskentely ei ollut.
Rallin alku ei ollut kovin hyvä, mutta kun irrotin sen liinasta alkoi homma sujumaan. Kovin pitkään pikkuinen ei jaksanut keskittyä ja Sinikan käskyt kepistä huolimatta eivät menneet perille. Vaan eihän pennulta vielä voi hirveästi vaatia varsinkaan jos isotkaan ei tässä osiossa loistaneet.
http://i5.photobucket.com/albums/y155/Pulit/rallipaimen.jpg
Paitsi Lunan Nesta! Kallion matami tuli taas ja hoiti hommaan pommin varmasti niin kuin vuosi sitten. Nestan fyysinen kunto ei vaan valitettavasti vastaa pääkopan haluun paimentaa ja kun kaikki paukut ladataan heti alkuun, niin kovin pitkää aikaa Nestan kanssa ei voi hommia tehdä. Varmasti jos pääsisi useammin niin oppisi säätelemään tahtia ja siinä kuntokin kohenisi, harmi vain, että Helsingistä on niin pitkä matka Vehmersalmelle. Lause joka tuli viikonloppuna yhden jos toisenkin useampaan kertaan todettua.
Loppupäivä oli vapaata ohjelmaa saunomisen ja oleskelun merkeissä. Omat pulini olivat vahvasti sitä mieltä, että energiaa on vaikka muille jakaa ja palloa sai heittää illan aikana sen miljoona kertaa. Itsellä oli takki ihan tyhjä niinpä saunan ja iltapalan jälkeen uni maistui, ja tuli se uni lopulta puleillekin.
Sunnuntaina aamulenkin ja aamupalan jälkeen suunnattiin taas metsään.
Nesta ja Enni sai aloittaa. Nesta oli taas hoidellut hommat taitavasti ja jaksanutkin pidempää kuin edellisenä päivänä pellolla, vaikka päivä oli todella kuuma. Enni ei oikein uskaltanut hommiin Nestan hääriessä, niinpä alkoi töihin vasta sitten kun Nesta nostettiin syliin ja sai rauhassa työskennellä.
Seuraavaksi vuorossa oli Pufi ja Riesa. Pufi oli taas ollut hyvä, kuulemma aivan elementissään lampaiden seassa.
Riesa sen sijaan joutui lampaiden keskelle ja se oli pitänyt käydä nostamassa sieltä pois, kun ei tiennyt itse miten sieltä pääsisi. Yhtään ei ollut paniikissa tms. mutta cityprinsessa ei vaan ymmärtänyt, että voisi itse käskeä lampaita siirtymään :D
Sitten matkaan lähti Ralli ja Kia. Ralli aloitti taas hyvin, mutta rupesi sitten sooloilemaan ja kiersi omatoimisesti kääntämään lauman pariin otteeseen ja lopulta liittyi Sinikan koirien joukkoihin ja meni lampaiden eteen jarruksi. Varsin tyytyväisenä katseli sieltä, että ettepähän lampaat nyt liiku tähän suuntaan. Aina välillä Ralli haahuili muuten vaan omiaan, ei tuommoisen pikkusen koiran keskittyminen ihan hirveän kauaa kestä, välilllä se taas vaan katseli lampaita jotka olivat syömässä, että mitähän tässä nyt piti tehdä, oikein kuuli kun päässä raksutti :D
Kia ei alkuun ollut jutussa lainkaan mukana, mutta siinä vaiheessa kun Ralli haahuili se rupesi töihin, totesi, että jonkunhan nämä lampaatkin on hoidettava.
Sinikka sanoi, että kun Ralli olisi viikon hänen koirien mukana hommissa, se olisi jo todella hyvä, todella vahva ja itsenäinen ikäisekseen.
Videoissa häärää Ralli ja Kia
http://s5.photobucket.com/albums/y155/Pulit/?action=view¤t=100_6914.flv
http://s5.photobucket.com/albums/y155/Pulit/?action=view¤t=100_6915.flv
Viimeiseksi vuoroon tuli Poppa ja Mauri. Popsu ensi töikseen näytti kuka on äijä ja turhan vahvasti ryhtyi hommiin. Sinikka sai aika lailla käyttää keppiä ja siltikin minä jouduin pariin kertaan kutsumaan jätkän pois, kun toinen puoli laumasta meinasi Popsulta unohtua sen paahtaessaan vaan toisella puolella.
Taukoa pitäessä lampaat oli metsässä syömässä, ja tauon päätyttyä Sinikka käski Popsun lopulta hakemaan lampaat takaisin tielle, alkuun näytti siltä, että nyt lähti mopo tassuista ja lampi parat saa kyytiä, mutta niin se vaan haki ne kaikki sieltä, tyyli vaan on turhan äijämäinen. Mauri kulki lähinnä matkassa, piti kyllä lukua lampaista, mutta ainostaan muutamaan otteeseen lähti Popsun voimalla mukaan, enkä tiedä oliko sekin enempi leikkiä..
Poppa sai palauttaa lampaat Sinikan koirien avustuksella takaisin aitauksen viereen, ja minä sain kulkea perässä kepin kanssa. Jonkun kerran sain sanoa Popsulle, että takasin hommiin, kun jätkä oli vähän sitä mieltä, enää ei viitsisi.
Sinikan mukaan Popsu olisi ihan valmis aloittamaan koulutuksen, kestää painetta hyvin ja on ikäisekseen todella hyvässä fyysisessä kunnossa.
Pojat jäähdyttelemässä duunien jälkeen
http://i5.photobucket.com/albums/y155/Pulit/pojatvilvoittelee.jpg
Muutenkin mieltä lämmitti Sinikan mielipiteet koiristani. Ovat kuulemma ihan erilaisia kuin muiden pulistien koirat ollen kuitenkin jokainen oma persoonansa, sanoi, että teen niiden kanssa jotain todella oikein, lisäksi kehui niiden hyvää fyysistä kuntoa. Kialla oli tuolloin turhan pitkä karva joka vaikeutti liikkumista, mutta nykyäänhän rouva kulkee lyhennetyssä mekossa :)
Ruokailun jälkeen siivottiin mökki ja lähdettiin kotimatkalle, kovasti olisi mieli tehnyt jäädä maaseudun rauhaan vielä pidemmäksikin aikaa. Voin suositella ihan jokaiselle käyntiä Kuttukuussa, vaikkei se oma koira syttyisikään niin reissun voi ottaa loman kannalta. Sinikka on huippu tyyppi jolla on mieletön koiranluku taito ja se tunne kun näkee oman koiran tekevän töitä on mahtava - ei ole parempaa fiilistä!
Jostain syystä kuvat ei suostu latautumaan joten siksi linkkeinä..
Lastasimme Luna Ruusulan kanssa perjantaina 17.7 seitsemän pulia (Popsu, Kia, Mauri, Ralli, Nesta, Riesa, Blackie) autoon ja suuntasimme kohti Vehmersalmea Kuttukuun tilalle Sinikka Kumpusalmen paimennusleirille. Matka sujui hyvin, tosin hellettä piisasi ja aina pysähtyessä oli pakko ottaa koko kööri pihalle juomaan ja hyvä ettei kanssa autoilijat ajelleet päin lyhtypylväitä, kun päät kääntyilivät pulien suuntaan.
Perille pääsimme kahdeksan maissa illalla vain yhden kerran eksyttyämme. Muu porukka oli tulossa vasta seuraavana aamuna joten koko talo oli meidän käytössä. Pulit olivat ihan tohkeissaan maaseudusta ja pellolla oli oli ihana juosta. Vahtiminen otettiin vakavasti ja pojat kävi häätämässä Sinikan Koda riisenin joka oli tullut häntä iloisesti heiluen vieraita katsomaan. Kiittämättömät vieraat.
Lauantaina tuli loppu porukka: Heidi Valo ja Tero Miettinen kera, Jasminin, Afron, Kicsin ja Masin sekä Tiia Laamanen Enni juniorin (11kk) kanssa ja Anu Koskinen Pufin kera. Aamupalan jälkeen päästiin hommiin.
Paimeneen mentiin metsään ja matkaan lähti aina kaksi koiraa joten valitettavasti muiden koirien suorituksia ei päässyt näkemään. Pufi oli ollut kuulemma todella taitava, kuin myös Enni.
Kicsikin jopa osoitti kiinnostusta lampaita kohtaan, mutta kun Tero meni lampaiden edelle tuli kiire isännän luokse ja lampaat jäi toiselle sijalle.
Riesasta lampaan kakka oli kiinnostavampaa kuin paimennus.
Blackie seurasi koko ajan tarkasti lampaita ja piti lukua niistä, mutta ei tohtinut lähteä paimentamaan, liekö itsevarmuus vähän hukassa, kun lauman pohjimaisena elää.
Afro ja Jasmin muorit olivat liian vanhoja ja väsyneitä, että olisivat paimennuksesta innostuneet.
Masilla oli ollut edellisenä päivänä naisvieras joten ajatukset mahtoivat olla jossain muualla kuin lampaissa, mutta yksikään lammas ei edes uhmannut Masia, sen verran tomerasti se marssi eteenpäin, ja piti kyllä koko ajan silmällä laumaa.
Maurilta odotin paljon, mutta jätkäpä yllätti täysin! Viime vuonnahan se paimensi ihan reippaasti ja sai vähän kyytiäkin Paavi-pässiltä kun liikoja hätyytteli innostuksiaan, mutta nyt ei tehnyt elettäkään lampaiden suuntaan. Jouduin käskyttämään miestä aika rankasti mennessä lampaiden metsätielle ja epäilin sen vaikuttaneen Mauriin niin ettei uskaltanut irrota, ettei mamma taas ärähdä, mikä kylläkin seuraavana päivän osoittautui vääräksi luuloksi..
Ralli (7kk) oli ihan tohkeissaan :D Sinikka oli ihan innoissaan Rallista jo ennen kuin Ralli mitään teki ihan siitä syytä, että Ralli oli mahtavassa iässä paimennusta ajatellen. Hetken Ralli katsoi, että mitä tyyppejä nuo ovat, mutta sitten jo paineli lähemmäs ja niin se vaan rupesi niitä paimentamaan. Toki lampaat ei pentua ihan kamalan tosissaan ota, mutta sitten Ralli keksi leikkiinkutsun, ja sillähän ne sai liikkeelle! Oli ihan mieletöntä katsoa, että miten voi pieni pulilapsi keksiä tuommoisen asian, ihan sanattomana naama virneessä katsoin Rallin menoa. Ja kun jutun juoni aukesi niin itsevarmuus kasvoi ja lampaille saattoi käydä antamassa jo kunnolla vauhtia haukun säestyksellä. Kovin äkkiähän tuommoinen kakara väsyi, mutta Sinikka kehui Rallin olevan aivan pro paimen.
Ruokailun jälkeen suuntasimme pellolle jossa odotti pienempi lauma. Tarkoituksena oli liikuttaa laumaa, Sinikka oli kepin kanssa lauman johdossa ja kepin avulla ohjasi koiria. Tämä olikin jo paljon vaikeampaa. Sen verran kaukana paimentava koirakko hääri, ettei tästäkään kovin hyvää kuvaa saanut vaikka pellon reunalla oltiinkin katselemassa.
Itse otin Maurin mukaan Popsun joka ei vielä ollut päässyt hommin lainkaan. Tarkkaavaisesti se jo odotti omaa vuoroaan pellon laidalla ja hommiin lähti mielissään. Mutta koska se oli liinassa ja Sinikka huitoi kepin kanssa niin meinasi vähän alkaa himmailemaan. Viime vuonnahan se totesi siinä vaiheessa kun Sinikan kanssa piti alkaa yhdessä työskentelemään, että tee kuule itse hommasi ja lähti merkkailemaan ja kävipä ojassakin. Nyt tyytyi vaan vähän haahuilemaan ja jatkoi hommia, mikä oli minulle iloinen yllätys. Poppa ei juuri vieraita kuuntele ja käskyjä ottaa hyvin harvalta vastaan ellei koe itse siitä jotenkin hyötyvän.
Mauri juoksi matkassa mukana vapaana, mutta siinäpä se olikin Maurin osalta.
Kia oli viime vuonna aivan ilmiömäinen, saapui paikalle paimensi täydellisesti ja poistui paikalta kun kiitin. Siltä siis odotin paljon, vaan niinpä ne koirat yllättää. Yhtään ei löytynyt yhteistä säveltä ja paljon kivempi olisi ollut juosta pellon laitaan yleisön luokse. Kyllähän se laumaa jotenkuten liikutti, mutta kovin vakuuttavaa työskentely ei ollut.
Rallin alku ei ollut kovin hyvä, mutta kun irrotin sen liinasta alkoi homma sujumaan. Kovin pitkään pikkuinen ei jaksanut keskittyä ja Sinikan käskyt kepistä huolimatta eivät menneet perille. Vaan eihän pennulta vielä voi hirveästi vaatia varsinkaan jos isotkaan ei tässä osiossa loistaneet.
http://i5.photobucket.com/albums/y155/Pulit/rallipaimen.jpg
Paitsi Lunan Nesta! Kallion matami tuli taas ja hoiti hommaan pommin varmasti niin kuin vuosi sitten. Nestan fyysinen kunto ei vaan valitettavasti vastaa pääkopan haluun paimentaa ja kun kaikki paukut ladataan heti alkuun, niin kovin pitkää aikaa Nestan kanssa ei voi hommia tehdä. Varmasti jos pääsisi useammin niin oppisi säätelemään tahtia ja siinä kuntokin kohenisi, harmi vain, että Helsingistä on niin pitkä matka Vehmersalmelle. Lause joka tuli viikonloppuna yhden jos toisenkin useampaan kertaan todettua.
Loppupäivä oli vapaata ohjelmaa saunomisen ja oleskelun merkeissä. Omat pulini olivat vahvasti sitä mieltä, että energiaa on vaikka muille jakaa ja palloa sai heittää illan aikana sen miljoona kertaa. Itsellä oli takki ihan tyhjä niinpä saunan ja iltapalan jälkeen uni maistui, ja tuli se uni lopulta puleillekin.
Sunnuntaina aamulenkin ja aamupalan jälkeen suunnattiin taas metsään.
Nesta ja Enni sai aloittaa. Nesta oli taas hoidellut hommat taitavasti ja jaksanutkin pidempää kuin edellisenä päivänä pellolla, vaikka päivä oli todella kuuma. Enni ei oikein uskaltanut hommiin Nestan hääriessä, niinpä alkoi töihin vasta sitten kun Nesta nostettiin syliin ja sai rauhassa työskennellä.
Seuraavaksi vuorossa oli Pufi ja Riesa. Pufi oli taas ollut hyvä, kuulemma aivan elementissään lampaiden seassa.
Riesa sen sijaan joutui lampaiden keskelle ja se oli pitänyt käydä nostamassa sieltä pois, kun ei tiennyt itse miten sieltä pääsisi. Yhtään ei ollut paniikissa tms. mutta cityprinsessa ei vaan ymmärtänyt, että voisi itse käskeä lampaita siirtymään :D
Sitten matkaan lähti Ralli ja Kia. Ralli aloitti taas hyvin, mutta rupesi sitten sooloilemaan ja kiersi omatoimisesti kääntämään lauman pariin otteeseen ja lopulta liittyi Sinikan koirien joukkoihin ja meni lampaiden eteen jarruksi. Varsin tyytyväisenä katseli sieltä, että ettepähän lampaat nyt liiku tähän suuntaan. Aina välillä Ralli haahuili muuten vaan omiaan, ei tuommoisen pikkusen koiran keskittyminen ihan hirveän kauaa kestä, välilllä se taas vaan katseli lampaita jotka olivat syömässä, että mitähän tässä nyt piti tehdä, oikein kuuli kun päässä raksutti :D
Kia ei alkuun ollut jutussa lainkaan mukana, mutta siinä vaiheessa kun Ralli haahuili se rupesi töihin, totesi, että jonkunhan nämä lampaatkin on hoidettava.
Sinikka sanoi, että kun Ralli olisi viikon hänen koirien mukana hommissa, se olisi jo todella hyvä, todella vahva ja itsenäinen ikäisekseen.
Videoissa häärää Ralli ja Kia
http://s5.photobucket.com/albums/y155/Pulit/?action=view¤t=100_6914.flv
http://s5.photobucket.com/albums/y155/Pulit/?action=view¤t=100_6915.flv
Viimeiseksi vuoroon tuli Poppa ja Mauri. Popsu ensi töikseen näytti kuka on äijä ja turhan vahvasti ryhtyi hommiin. Sinikka sai aika lailla käyttää keppiä ja siltikin minä jouduin pariin kertaan kutsumaan jätkän pois, kun toinen puoli laumasta meinasi Popsulta unohtua sen paahtaessaan vaan toisella puolella.
Taukoa pitäessä lampaat oli metsässä syömässä, ja tauon päätyttyä Sinikka käski Popsun lopulta hakemaan lampaat takaisin tielle, alkuun näytti siltä, että nyt lähti mopo tassuista ja lampi parat saa kyytiä, mutta niin se vaan haki ne kaikki sieltä, tyyli vaan on turhan äijämäinen. Mauri kulki lähinnä matkassa, piti kyllä lukua lampaista, mutta ainostaan muutamaan otteeseen lähti Popsun voimalla mukaan, enkä tiedä oliko sekin enempi leikkiä..
Poppa sai palauttaa lampaat Sinikan koirien avustuksella takaisin aitauksen viereen, ja minä sain kulkea perässä kepin kanssa. Jonkun kerran sain sanoa Popsulle, että takasin hommiin, kun jätkä oli vähän sitä mieltä, enää ei viitsisi.
Sinikan mukaan Popsu olisi ihan valmis aloittamaan koulutuksen, kestää painetta hyvin ja on ikäisekseen todella hyvässä fyysisessä kunnossa.
Pojat jäähdyttelemässä duunien jälkeen
http://i5.photobucket.com/albums/y155/Pulit/pojatvilvoittelee.jpg
Muutenkin mieltä lämmitti Sinikan mielipiteet koiristani. Ovat kuulemma ihan erilaisia kuin muiden pulistien koirat ollen kuitenkin jokainen oma persoonansa, sanoi, että teen niiden kanssa jotain todella oikein, lisäksi kehui niiden hyvää fyysistä kuntoa. Kialla oli tuolloin turhan pitkä karva joka vaikeutti liikkumista, mutta nykyäänhän rouva kulkee lyhennetyssä mekossa :)
Ruokailun jälkeen siivottiin mökki ja lähdettiin kotimatkalle, kovasti olisi mieli tehnyt jäädä maaseudun rauhaan vielä pidemmäksikin aikaa. Voin suositella ihan jokaiselle käyntiä Kuttukuussa, vaikkei se oma koira syttyisikään niin reissun voi ottaa loman kannalta. Sinikka on huippu tyyppi jolla on mieletön koiranluku taito ja se tunne kun näkee oman koiran tekevän töitä on mahtava - ei ole parempaa fiilistä!
Jostain syystä kuvat ei suostu latautumaan joten siksi linkkeinä..
keskiviikko 4. marraskuuta 2009
Voihan sorkka!
Teksti julkaistu UPK:n lehdessä 4/2009
Pulit oli päässeet vain pikku lenkeille minun flunssan takia, ja kun lopulta tunsin oloni paremmaksi päätin piristää koiria ja antaa niille siansorkat rouskuteltaviksi, jonka jälkeen pääsisivät pitkälle lenkille.
Tyytyväisinä pistelivät sorkkia poskeen, välillä käyden metsässä ja
taas palasivat sorkkien ääreen.
Seuraavana päivänä käytiin kahden tunnin metsälenkillä, jonka jälkeen oloni taas huonontui ja päädyin sängyn pohjalle lepäämään loppu päiväksi, pulit jatkoivat taas sorkkien parissa.
Seuraavana päivänä vontini oli edelleen heikko enkä jaksanut aamulla
käydä kuin pikku lenkillä. Poppa ei kakkinut, yritti kyllä, mutta
mitään en nähnyt ulos tulevan. Jouduin lähtemään lääkäriin jonka
jälkeen olin niin poikki, että kävin suoraan nukkumaan. Herättyäni
lähdin pulien kanssa ulos, eikä Poppa kakkinut vieläkään. Jälleen
kerran yritti kyllä toistuvasti, mutta mitään ei vaan tullut.
Aloin huolestua ja kotiin pääsyämme annoin sille parafiiniöljyä, mutta
se ei kuitenkaan auttanut - kyykkiminen vaan jatkui.
Yritin huonovointisena juoksuttaa Poppaa toivoen, että se auttaisi,
mutta eihän mies suostunut paria metriä enempää liikkumaan kun jo taas
jäi kökkimään tyhjää. Koira alkoi myös kuolaamaan ja okseni pari
kertaa.
Päätin soittaa eläinlääkärille, mutta en saanut mistään aikaa joten
soitin ystävälleni joka tuli kyyditsemään meidän Viikkiin
yliopistolliseen pieneläinsairaalaan.
YES:ssa Popsun yleistila oli suht ok ja koira oli vain hieman vaisu,
kuitenkin tarkkaavainen ja vastaanottavainen. Tosin olo näytti
huononevan koko ajan joka näkyi tärinänä ja kuolaamisena.
Yleistutkimuksessa ei löytynyt muuta kuin vatsan seudun arastelua.
Meidät passitettiin odotustilaan ja Poppa jäi tutkittavaksi.
Hetken kuluttua meidät haettiin avustamaan röngtenkuvien otossa.
Itse en saanut kuvia nähdä, mutta niissä kuullemma näkyi reilusti ulostemassaa.
Poppa sai peräruiskeen, ja me siirryimme koiran kanssa pihalle joka
yritti sinnikkäästi kakkia, mutta nestettä kummempaa se ei pihalle
saanut.
ELL oli sitä mieltä, että Popsun pitäisi jäädä teholle yöksi
nestetytykseen ja perähuuhteluun.
Itse olin erimieltä ja päätimme, että koira jää sisään ja tekevät
perähuuhtelun kunhan ehtivät. Oli perjantai-ilta ja meidän odotellessa
oli paikalle tullut auton alle jäänyt koira ja keisarileikkaukseen
tullut chihu joka kylläkin ainakin ensimmäisen pennun synnytti
ongelmitta kantokopassaan odotustilassa. Eli ruuhkaa oli, mutta
halusin kuitenkin saada koiran yöksi kotiin, ELL lupasi soittaa
muutaman tunnin kuluttua.
Ehdin olla kotona vain n. tunnin kun ELL jo soitti. Olivat tehneet
perähuuhtelun, mutta ulostemassa ei ollut lähtenyt. ELL oli sitä
mieltä, että Popsun olisi jäätävä teholle yöksi, että hyvin suurella
todennäköisyydellä joutuisimme sinne kuitenkin yöllä palaamaan...
Niinpä pitkin hampain jätin pojan sinne.
ELL lupasi soittaa heti aamusta ja huonosti nukutun yön jälkeen olin
heti aamusta odottamassa puhelua jota sainkin sitten odotella koko
päivän.
Käytin välillä muuta laumaa lenkillä ja manailin, kun eivät omanneet
minkäänlaista tunneälyä. Toisinaan kuulee koirista jotka tuntuvat
käyttäyvän niin kuin ymmärtäisivät, jos omistajalla on murhetta tms.
Ei minun koirat vaan moista järkevyyttä osoittaneet. Ulkoilu oli yhtä
kaaosta. Olin aivan hämmästynyt kuinka yhden koiran puuttuminen sai
muun porukan niin sekaisin. Kai koiralauman johtajan puuttuminen pisti
pakan sekaisin..
Lopulta neljän jälkeen ELL soitti! Olivat tehneet aamulla uuden
perähuuhtelun ja ottaneet uuden röngtenkuvan jossa näkyi ulostemassaa
enää vähän ja se oli kuulemma ihan tuloillaan.. ELL lupasi soittaa
19.00 uudestaan, antaisivat sitä ennen vielä parafiiniölyä ja
käyttäisivät ulkona. Poppa oli kullemma oikein reipas ja kiltti
käsiteltävä ja kotiutuisi vielä myöhemmin illalla.
En ollut kovinkaan yllättynyt kun soittoa ei kuulunut. Tunnin
odottelun jälkeen päätin lähteä Viikkiin, kun olin muutaman kerran
yrittänyt tuloksettomasti soittaa ELL:lle.
Saavuttuani paikalle sain käskyn mennä koiran kanssa ulos. Ilmeisesti
se oli juuri saanut parafiiniöljyä sillä ulos päästyämme tuli
takapuolesta kaaressa nestettä pihalle.
Olimme ulkona aika kaunan, sillä Poppa yritti edelleen parin metrin
välein kakkia, huonoin tuloksin.
Koira oli todella väsynyt tärisi ja kävi välillä maahan istumaan
raskaasti läähättäen, mietin jo, että pitääkö se sittenkin jättää
vielä toiseksi yöksi teholle.
ELL ei luonollisestikaan ehtinyt meitä jututtamaan, mutta onneksi
aivan ihana eläintenhoitaja ehti kaikessa rauhassa kertomaan Popsun
voinnista.
Poppa oli kuulemma ollut ollut koko ajan reipas ja todella helppo
käsiteltävä. Yleistila oli hyvä, eli koira oli kotiutus kunnossa.
Koirat käyvät aina ulkoilun jälkeen vaa'alla ja Poppa oli ensimmäisen
kerran jälkeen tällänyt itsensä punnittavaksi aivan itsenäisesti -
viisas mies!
Kotiin päästyämme Popsu oli niin väsyny, että rojahti niille
sijoilleen ja nukkui monta tuntia, yömyöhään käytiin vielä pissalla ja
pari kertaa yritti kakkia, mutta edelleenkään mitään ei tullut. Montaa
kertaa Popsu ei edes jaksanut yrittää, vaan halusi kotiin ja
nukkumaan.
Sunnuntai aamuna meillä olikin jo aivan toinen koira kotona. Ruoka
maistui parin ruokalusikallisen verran, ja lenkille lähti häntä
heiluen kovin iloisena ja pirteänä. Ehdin jo innostua, mutta turhaan.
Kakka ei vieläkään tullut. Poppa huomasi itsekin, että lähti vähän
turhan innokkaasti liikkeelle ja tuntui masentuvan, kun sama tyhjän
kökkiminen vaan jatkui.
Päivään kuului ruokintaa pienissä erissä, parafiiniöljyä ja liikuntaa,
mutta mitään muutosta tilassa ei tapahtunut.
Koira oli kuitenkin olosuhteisiin nähden pirteä, mitä nyt väsynyt niin
uskalsin olla kotona ja toivoa parasta.
Maanantai aamuun mennessä tila oli edelleen sama joten varasin ajan
eläinlääkäri Tikkiin jossa Poppa kuvattiin ja tällä kertaa näin kuvat.
Paksusuolessa oli 15 cm ulostemassaa juuri niin kaukana ettei siihen
sormella yltänyt.
Poppa sai taa peräruiskeen ja reilummalla kädellä parafiiniöljyä, sekä
nestettä. Varasimme varmuuden vuoksi seuraavaksi päiväksi ajan
perähuuhteluun, jonka myöhemmin perruin kuullessani, että ELL olisi
halunut rauhoittaa koiran sitä varten. En tiedä miksi ELL olisi
välttämättä halunnut rauhoittaa koiran - olisiko neste mennyt paremmin
jos koira olisi rento? Käsittelyn kannalta Poppa on kyllä aivan
unelma-asiakas, antaa tehdä mitä vaan ja pysyy paikallaa juuri niin
kauan kunnes toisin sanotaan, tuntuu selvästi ymmärtävän, että sitä
yritetään auttaa.
Maanantai sujui sunnuntain tavoin, ruokinnan, parafiiniöljyn ja
liikunnan merkeissä ja kauhulla jo ajattelin, että mitä huomenna..?
Tiistai aamu alkoi jälleen kökkimisellä ja olin aika neuvoton. Mitä
enää voisin tehdä? Viedä koiran taas eläinlääkäriin jossa sitä
hoidettaisiin ilman tulosta.
Sain kaikenlaisia vinkkejä käyttää ihmisten peräruiskeita, Levolacia
jne. En halunnut enää työntää koiraan mitään ylimääräistä, kun se oli
selkeästi kipeä ja heikossa kunnossa joten peräruiskeet unohdin ja
Levolacia en uskaltanut antaa kaasuuntumisen pelossa sillä siitä
seuraa kuulemma pahoja ilmavaivoja.
Lopulta päätimme tehdä ystäväni kanssa perähuuhtelun itse.
Vesi tuntui helpottavan Popsua, vai oliko se vaan toiveajattelua. En
edes tiedä kuinka paljon vettä meni, mutta kun lopulta saimme vessan
lattialle pienen pieniä ulostemassa hitusia totesimme, että tässä
vaiheessa emme voi lopettaa. Ja lopultakin Poppa sai ulos kolme
kivikovaa kikkaretta! Kuinka onnellinen ihminen voi ollakaan kakasta!
Session päätteeksi pakotimme Popsun kävelemään vielä tunnin lenkin
vaikka se oli todella väsynyt. Ystävälläni oli mukanaan Xena kerry
joka selkeästi vauhditti Popsua. Ilmeisesti sen kuitenkin piti esittää
olevansa kunnossa.
Lenkin jälkeen koira raasu oli aivan poikki, tärisi ja oli selvästi
kipuinen. Yö meni nukkuessa, Popsulla paremmin minä sen sijaan
heräilin tuon tuostakin vilkaisemaan, että onko koira kunnossa.
Seuraavana aamuna meillä oli taas pirteä koira. Tällä kertaa en
uskaltanut innostua vaikka Poppa lähtikin ulos ensimmäisen kerran
moneen päivään häntä kunnolla pystyssä reippain askelin.
Ensimmäinen puska ja kakki yritys, ei tulosta. Toinen puska ja kakki
yritys, ei tulosta. Ahdistui alkoi taas, mitä seuraavaksi? Juttelin
samaan aikaan ystäväni kanssa puhelimessa, kun syynäsin puskia ja
kolmas kerta tuotti viimeinkin tuloksen - Poppa kakki itsenäisesti!!
Voi sitä riemua mikä puhelimessa käytiin ystäväni kanssa! Helpotus oli
sanoinkuvaamaton.
Ihan täysillä en vieläkään uskaltanut hengähtää vaan Poppa eli
tarkassa syynissä monta päivää, ruokintaa useinta kertoja päivässä
pienissä osissa ja paljon liikuntaa.
Nyt tuosta onnen hetkestä on viikko ja koira on täysin palautunut ja
normaalissa menossa mukana! Taisteluhelikopteri joksi eräs ystäväni
Poppaa kutsuu on taas entisellään ja jatkaa porskuttamistaan!
Olemme Popsun kanssa hurjan kiitollisia kaikesta tuesta ja
tsemppauksesta ja kongreettisesta avusta mitä saimme, emmekä enää
tarjoile puleille siansorkkia. Tulin pohdiskeluissani siihen
tulokseen, että huonoa tuuria, sen lisäksi se, että Popsulle ei maistu
ruoka silloin kun jotain herkkua on tarjolla joka edesauttaisi
luumassan liikkumista suolessa sekä vähäinen liikunta sairasteluistani
johtuen johtivat tähän tilanteeseen.
Pulit oli päässeet vain pikku lenkeille minun flunssan takia, ja kun lopulta tunsin oloni paremmaksi päätin piristää koiria ja antaa niille siansorkat rouskuteltaviksi, jonka jälkeen pääsisivät pitkälle lenkille.
Tyytyväisinä pistelivät sorkkia poskeen, välillä käyden metsässä ja
taas palasivat sorkkien ääreen.
Seuraavana päivänä käytiin kahden tunnin metsälenkillä, jonka jälkeen oloni taas huonontui ja päädyin sängyn pohjalle lepäämään loppu päiväksi, pulit jatkoivat taas sorkkien parissa.
Seuraavana päivänä vontini oli edelleen heikko enkä jaksanut aamulla
käydä kuin pikku lenkillä. Poppa ei kakkinut, yritti kyllä, mutta
mitään en nähnyt ulos tulevan. Jouduin lähtemään lääkäriin jonka
jälkeen olin niin poikki, että kävin suoraan nukkumaan. Herättyäni
lähdin pulien kanssa ulos, eikä Poppa kakkinut vieläkään. Jälleen
kerran yritti kyllä toistuvasti, mutta mitään ei vaan tullut.
Aloin huolestua ja kotiin pääsyämme annoin sille parafiiniöljyä, mutta
se ei kuitenkaan auttanut - kyykkiminen vaan jatkui.
Yritin huonovointisena juoksuttaa Poppaa toivoen, että se auttaisi,
mutta eihän mies suostunut paria metriä enempää liikkumaan kun jo taas
jäi kökkimään tyhjää. Koira alkoi myös kuolaamaan ja okseni pari
kertaa.
Päätin soittaa eläinlääkärille, mutta en saanut mistään aikaa joten
soitin ystävälleni joka tuli kyyditsemään meidän Viikkiin
yliopistolliseen pieneläinsairaalaan.
YES:ssa Popsun yleistila oli suht ok ja koira oli vain hieman vaisu,
kuitenkin tarkkaavainen ja vastaanottavainen. Tosin olo näytti
huononevan koko ajan joka näkyi tärinänä ja kuolaamisena.
Yleistutkimuksessa ei löytynyt muuta kuin vatsan seudun arastelua.
Meidät passitettiin odotustilaan ja Poppa jäi tutkittavaksi.
Hetken kuluttua meidät haettiin avustamaan röngtenkuvien otossa.
Itse en saanut kuvia nähdä, mutta niissä kuullemma näkyi reilusti ulostemassaa.
Poppa sai peräruiskeen, ja me siirryimme koiran kanssa pihalle joka
yritti sinnikkäästi kakkia, mutta nestettä kummempaa se ei pihalle
saanut.
ELL oli sitä mieltä, että Popsun pitäisi jäädä teholle yöksi
nestetytykseen ja perähuuhteluun.
Itse olin erimieltä ja päätimme, että koira jää sisään ja tekevät
perähuuhtelun kunhan ehtivät. Oli perjantai-ilta ja meidän odotellessa
oli paikalle tullut auton alle jäänyt koira ja keisarileikkaukseen
tullut chihu joka kylläkin ainakin ensimmäisen pennun synnytti
ongelmitta kantokopassaan odotustilassa. Eli ruuhkaa oli, mutta
halusin kuitenkin saada koiran yöksi kotiin, ELL lupasi soittaa
muutaman tunnin kuluttua.
Ehdin olla kotona vain n. tunnin kun ELL jo soitti. Olivat tehneet
perähuuhtelun, mutta ulostemassa ei ollut lähtenyt. ELL oli sitä
mieltä, että Popsun olisi jäätävä teholle yöksi, että hyvin suurella
todennäköisyydellä joutuisimme sinne kuitenkin yöllä palaamaan...
Niinpä pitkin hampain jätin pojan sinne.
ELL lupasi soittaa heti aamusta ja huonosti nukutun yön jälkeen olin
heti aamusta odottamassa puhelua jota sainkin sitten odotella koko
päivän.
Käytin välillä muuta laumaa lenkillä ja manailin, kun eivät omanneet
minkäänlaista tunneälyä. Toisinaan kuulee koirista jotka tuntuvat
käyttäyvän niin kuin ymmärtäisivät, jos omistajalla on murhetta tms.
Ei minun koirat vaan moista järkevyyttä osoittaneet. Ulkoilu oli yhtä
kaaosta. Olin aivan hämmästynyt kuinka yhden koiran puuttuminen sai
muun porukan niin sekaisin. Kai koiralauman johtajan puuttuminen pisti
pakan sekaisin..
Lopulta neljän jälkeen ELL soitti! Olivat tehneet aamulla uuden
perähuuhtelun ja ottaneet uuden röngtenkuvan jossa näkyi ulostemassaa
enää vähän ja se oli kuulemma ihan tuloillaan.. ELL lupasi soittaa
19.00 uudestaan, antaisivat sitä ennen vielä parafiiniölyä ja
käyttäisivät ulkona. Poppa oli kullemma oikein reipas ja kiltti
käsiteltävä ja kotiutuisi vielä myöhemmin illalla.
En ollut kovinkaan yllättynyt kun soittoa ei kuulunut. Tunnin
odottelun jälkeen päätin lähteä Viikkiin, kun olin muutaman kerran
yrittänyt tuloksettomasti soittaa ELL:lle.
Saavuttuani paikalle sain käskyn mennä koiran kanssa ulos. Ilmeisesti
se oli juuri saanut parafiiniöljyä sillä ulos päästyämme tuli
takapuolesta kaaressa nestettä pihalle.
Olimme ulkona aika kaunan, sillä Poppa yritti edelleen parin metrin
välein kakkia, huonoin tuloksin.
Koira oli todella väsynyt tärisi ja kävi välillä maahan istumaan
raskaasti läähättäen, mietin jo, että pitääkö se sittenkin jättää
vielä toiseksi yöksi teholle.
ELL ei luonollisestikaan ehtinyt meitä jututtamaan, mutta onneksi
aivan ihana eläintenhoitaja ehti kaikessa rauhassa kertomaan Popsun
voinnista.
Poppa oli kuulemma ollut ollut koko ajan reipas ja todella helppo
käsiteltävä. Yleistila oli hyvä, eli koira oli kotiutus kunnossa.
Koirat käyvät aina ulkoilun jälkeen vaa'alla ja Poppa oli ensimmäisen
kerran jälkeen tällänyt itsensä punnittavaksi aivan itsenäisesti -
viisas mies!
Kotiin päästyämme Popsu oli niin väsyny, että rojahti niille
sijoilleen ja nukkui monta tuntia, yömyöhään käytiin vielä pissalla ja
pari kertaa yritti kakkia, mutta edelleenkään mitään ei tullut. Montaa
kertaa Popsu ei edes jaksanut yrittää, vaan halusi kotiin ja
nukkumaan.
Sunnuntai aamuna meillä olikin jo aivan toinen koira kotona. Ruoka
maistui parin ruokalusikallisen verran, ja lenkille lähti häntä
heiluen kovin iloisena ja pirteänä. Ehdin jo innostua, mutta turhaan.
Kakka ei vieläkään tullut. Poppa huomasi itsekin, että lähti vähän
turhan innokkaasti liikkeelle ja tuntui masentuvan, kun sama tyhjän
kökkiminen vaan jatkui.
Päivään kuului ruokintaa pienissä erissä, parafiiniöljyä ja liikuntaa,
mutta mitään muutosta tilassa ei tapahtunut.
Koira oli kuitenkin olosuhteisiin nähden pirteä, mitä nyt väsynyt niin
uskalsin olla kotona ja toivoa parasta.
Maanantai aamuun mennessä tila oli edelleen sama joten varasin ajan
eläinlääkäri Tikkiin jossa Poppa kuvattiin ja tällä kertaa näin kuvat.
Paksusuolessa oli 15 cm ulostemassaa juuri niin kaukana ettei siihen
sormella yltänyt.
Poppa sai taa peräruiskeen ja reilummalla kädellä parafiiniöljyä, sekä
nestettä. Varasimme varmuuden vuoksi seuraavaksi päiväksi ajan
perähuuhteluun, jonka myöhemmin perruin kuullessani, että ELL olisi
halunut rauhoittaa koiran sitä varten. En tiedä miksi ELL olisi
välttämättä halunnut rauhoittaa koiran - olisiko neste mennyt paremmin
jos koira olisi rento? Käsittelyn kannalta Poppa on kyllä aivan
unelma-asiakas, antaa tehdä mitä vaan ja pysyy paikallaa juuri niin
kauan kunnes toisin sanotaan, tuntuu selvästi ymmärtävän, että sitä
yritetään auttaa.
Maanantai sujui sunnuntain tavoin, ruokinnan, parafiiniöljyn ja
liikunnan merkeissä ja kauhulla jo ajattelin, että mitä huomenna..?
Tiistai aamu alkoi jälleen kökkimisellä ja olin aika neuvoton. Mitä
enää voisin tehdä? Viedä koiran taas eläinlääkäriin jossa sitä
hoidettaisiin ilman tulosta.
Sain kaikenlaisia vinkkejä käyttää ihmisten peräruiskeita, Levolacia
jne. En halunnut enää työntää koiraan mitään ylimääräistä, kun se oli
selkeästi kipeä ja heikossa kunnossa joten peräruiskeet unohdin ja
Levolacia en uskaltanut antaa kaasuuntumisen pelossa sillä siitä
seuraa kuulemma pahoja ilmavaivoja.
Lopulta päätimme tehdä ystäväni kanssa perähuuhtelun itse.
Vesi tuntui helpottavan Popsua, vai oliko se vaan toiveajattelua. En
edes tiedä kuinka paljon vettä meni, mutta kun lopulta saimme vessan
lattialle pienen pieniä ulostemassa hitusia totesimme, että tässä
vaiheessa emme voi lopettaa. Ja lopultakin Poppa sai ulos kolme
kivikovaa kikkaretta! Kuinka onnellinen ihminen voi ollakaan kakasta!
Session päätteeksi pakotimme Popsun kävelemään vielä tunnin lenkin
vaikka se oli todella väsynyt. Ystävälläni oli mukanaan Xena kerry
joka selkeästi vauhditti Popsua. Ilmeisesti sen kuitenkin piti esittää
olevansa kunnossa.
Lenkin jälkeen koira raasu oli aivan poikki, tärisi ja oli selvästi
kipuinen. Yö meni nukkuessa, Popsulla paremmin minä sen sijaan
heräilin tuon tuostakin vilkaisemaan, että onko koira kunnossa.
Seuraavana aamuna meillä oli taas pirteä koira. Tällä kertaa en
uskaltanut innostua vaikka Poppa lähtikin ulos ensimmäisen kerran
moneen päivään häntä kunnolla pystyssä reippain askelin.
Ensimmäinen puska ja kakki yritys, ei tulosta. Toinen puska ja kakki
yritys, ei tulosta. Ahdistui alkoi taas, mitä seuraavaksi? Juttelin
samaan aikaan ystäväni kanssa puhelimessa, kun syynäsin puskia ja
kolmas kerta tuotti viimeinkin tuloksen - Poppa kakki itsenäisesti!!
Voi sitä riemua mikä puhelimessa käytiin ystäväni kanssa! Helpotus oli
sanoinkuvaamaton.
Ihan täysillä en vieläkään uskaltanut hengähtää vaan Poppa eli
tarkassa syynissä monta päivää, ruokintaa useinta kertoja päivässä
pienissä osissa ja paljon liikuntaa.
Nyt tuosta onnen hetkestä on viikko ja koira on täysin palautunut ja
normaalissa menossa mukana! Taisteluhelikopteri joksi eräs ystäväni
Poppaa kutsuu on taas entisellään ja jatkaa porskuttamistaan!
Olemme Popsun kanssa hurjan kiitollisia kaikesta tuesta ja
tsemppauksesta ja kongreettisesta avusta mitä saimme, emmekä enää
tarjoile puleille siansorkkia. Tulin pohdiskeluissani siihen
tulokseen, että huonoa tuuria, sen lisäksi se, että Popsulle ei maistu
ruoka silloin kun jotain herkkua on tarjolla joka edesauttaisi
luumassan liikkumista suolessa sekä vähäinen liikunta sairasteluistani
johtuen johtivat tähän tilanteeseen.
torstai 15. lokakuuta 2009
Synttäreitä ja lapsenlapsia
Meille syksy on aina yhtä juhlaa, isoilla puleilla kun on lokakuussa synttärit.
Ensin juhlittiin Kian synttäreitä 9.10. Jo kuusi vuotta mittarissa! Olen todella tyytyväinen, että päätin leikata Kian karvan, nyt se taas juosta vipeltää niin kuin ennenkin. Olin jo hetken kauhuissani, ettei kai meidän ADHDpuli ala vanhenemaan kun vauhtia alkoi hiipumaan, mutta helmathan ne vaan painoi.
Sitten oli vuorossa Poppa, 15.10 tuli veteraani-ikä täyteen eli 8 vuotta! Mihin ihmeeseen tämä aika kuluu? :o Poppa voi hyvin, eikä tunne oloaan veteraaniksi. Karva vaalenee vuosi vuodelta ja ehkä pientä ikäkriisiä miehellä, kun tuntuu nykyään käskyjen noudattaminen olevan vähän hukassa. Poppa on sitä mieltä, että kyllä kait tämän ikäinen jo osaa ulkona kulkea ilman, että koko ajan pitää olla jotain typerää käskyä noudattamassa, niinpä olemme viime aikona keskustelleet siitä, että jos ja toivon mukaan kun mies aikoo matkassa vielä useita vuosia pysyä olisi niitä käskyjä suotavaa kuunella jos haluaa vapaana ulkoilusta jatkossakin nauttia ;D
Vetraani jaksaa edelleen reuhata! Maurin kanssa keppileikki menossa.
Ja kun on vetskuikään päästy on hyvä aika pappautua, eli 2.10. syntyi Wailersin kenneliin ( http://wailers.suntuubi.com/ )neljä pientä pulilasta, Kian ja Popsun lapsenlapset, eli tulevaisuudessakin on syysjuhlia :)
Ensin juhlittiin Kian synttäreitä 9.10. Jo kuusi vuotta mittarissa! Olen todella tyytyväinen, että päätin leikata Kian karvan, nyt se taas juosta vipeltää niin kuin ennenkin. Olin jo hetken kauhuissani, ettei kai meidän ADHDpuli ala vanhenemaan kun vauhtia alkoi hiipumaan, mutta helmathan ne vaan painoi.
Sitten oli vuorossa Poppa, 15.10 tuli veteraani-ikä täyteen eli 8 vuotta! Mihin ihmeeseen tämä aika kuluu? :o Poppa voi hyvin, eikä tunne oloaan veteraaniksi. Karva vaalenee vuosi vuodelta ja ehkä pientä ikäkriisiä miehellä, kun tuntuu nykyään käskyjen noudattaminen olevan vähän hukassa. Poppa on sitä mieltä, että kyllä kait tämän ikäinen jo osaa ulkona kulkea ilman, että koko ajan pitää olla jotain typerää käskyä noudattamassa, niinpä olemme viime aikona keskustelleet siitä, että jos ja toivon mukaan kun mies aikoo matkassa vielä useita vuosia pysyä olisi niitä käskyjä suotavaa kuunella jos haluaa vapaana ulkoilusta jatkossakin nauttia ;D
Vetraani jaksaa edelleen reuhata! Maurin kanssa keppileikki menossa.
Ja kun on vetskuikään päästy on hyvä aika pappautua, eli 2.10. syntyi Wailersin kenneliin ( http://wailers.suntuubi.com/ )neljä pientä pulilasta, Kian ja Popsun lapsenlapset, eli tulevaisuudessakin on syysjuhlia :)
lauantai 29. elokuuta 2009
Kian uudet vaatteet
Olen jo hyvän aikaa katsellut, että Kian liikkuminen on pitkien helmojen myötä huonontunut. Kyllähän se samaan tapaan säntäili pallon perässä jne. mutta vapaana liikkuminen metsässä/pellolla oli paljon laiskempaa, joten useiden kuukausien pohtimisen jälkeen päätin lopulta tarttua saksiin ja nyt on tytöllä lyhennetty mekko. Eikä edes kirpaissut niin paljon kuin aikanaan Popsun karvan leikkaaminen. Onhan se vähän hassun näköinen nyt ja vielä on siistittävää, mutta kyllä itselleni on hienoa turkkia tärkeämpää se, että koira voi liikkua vapaasti!
Ennen
Jälkeen
Ennen
Jälkeen
keskiviikko 19. elokuuta 2009
Kesän kuulumisia
Huh, kesä ohi ja päivitykset jälleen jäännyt vaikka kaikenlaista on touhuttu.
Itselläni alkoi loma juuri paimennusleiriä ennen. Mahtava leiri - mahtavat pulit! Itse leiristä tulee tarkempaa raporttia myöhemmin..
Rallin kanssa piti ahkerasti käydä mätsäreissä reenaamassa erkkaria varten, mutta tasan yhdessä ehdittiin käydä :o Tai kyllähän me muutamassa käytiin, mutta ei osallistuttu kun kakara satutti jalkansa ja ontui sitä hyvän aikaa. Sai sen juuri erkkariin kuntoon ja harjoittelemattomuudesta huolimatta esiintyi hienosti.
Erkkarissa oli mukavaa juoksuisista tytöistä huolimatta. Juhlaillallinen ja tuomareiden mielipiteet olivat myös mielenkiintoisia, varsin puheliaita ja miellyttäviä miehiä.
Kian kanssa ei saavutettu tämän vuoden tavoitetta, eli sitä koularia alosta.. Juoksut, jälleen kerran :/ Täytynee ensi vuonna jo heti keväästä ilmota se ja ehkäpä jopa Rallikin..
Ralli on käynyt pentukoulussa pariin otteeseen ja ollaan saatu paljon kehuja, hyvästä perusasennosta ja seuraaminen on hyvällä mallilla. Paljon on vielä töitä, mutta jos tähän malliin jaksetaan niin voisi koeuran korkata ensi kesänä, mutta ei nyt luvata liikoja, kuten sanottu paljon on töitä ja asioita joita ei olla vielä edes kertaakaan kokeiltu.
Molemmat tytöt juoksivat loman aikana, suunnilleen samoihin aikoihin - mikä helpotus minulle ja pojille, ei tarvinnut montaa viikkoa ulkoiluttaa koiria kahdessa osassa eikä pitää niitä erillään.
Pojat on saaneet nauttia kesästä ja koheltamisesta. Maurin kanssa piti ottaa tiukka reenikuuri, mutta se ikään kuin jäi helteiden ja loppuloman eristämisen vuoksi.. Ja edelleen vaikka se onkin paremmin näpeissä, se on niin paljon vaativampi kuin yksikään muu pulini, että saa nähdä saadaanko sen kanssa koskaan mitään aikaiseksi..
Pojat ja poikien kokoinen lelu - tytöt ei tajuu
Itselläni alkoi loma juuri paimennusleiriä ennen. Mahtava leiri - mahtavat pulit! Itse leiristä tulee tarkempaa raporttia myöhemmin..
Rallin kanssa piti ahkerasti käydä mätsäreissä reenaamassa erkkaria varten, mutta tasan yhdessä ehdittiin käydä :o Tai kyllähän me muutamassa käytiin, mutta ei osallistuttu kun kakara satutti jalkansa ja ontui sitä hyvän aikaa. Sai sen juuri erkkariin kuntoon ja harjoittelemattomuudesta huolimatta esiintyi hienosti.
Erkkarissa oli mukavaa juoksuisista tytöistä huolimatta. Juhlaillallinen ja tuomareiden mielipiteet olivat myös mielenkiintoisia, varsin puheliaita ja miellyttäviä miehiä.
Kian kanssa ei saavutettu tämän vuoden tavoitetta, eli sitä koularia alosta.. Juoksut, jälleen kerran :/ Täytynee ensi vuonna jo heti keväästä ilmota se ja ehkäpä jopa Rallikin..
Ralli on käynyt pentukoulussa pariin otteeseen ja ollaan saatu paljon kehuja, hyvästä perusasennosta ja seuraaminen on hyvällä mallilla. Paljon on vielä töitä, mutta jos tähän malliin jaksetaan niin voisi koeuran korkata ensi kesänä, mutta ei nyt luvata liikoja, kuten sanottu paljon on töitä ja asioita joita ei olla vielä edes kertaakaan kokeiltu.
Molemmat tytöt juoksivat loman aikana, suunnilleen samoihin aikoihin - mikä helpotus minulle ja pojille, ei tarvinnut montaa viikkoa ulkoiluttaa koiria kahdessa osassa eikä pitää niitä erillään.
Pojat on saaneet nauttia kesästä ja koheltamisesta. Maurin kanssa piti ottaa tiukka reenikuuri, mutta se ikään kuin jäi helteiden ja loppuloman eristämisen vuoksi.. Ja edelleen vaikka se onkin paremmin näpeissä, se on niin paljon vaativampi kuin yksikään muu pulini, että saa nähdä saadaanko sen kanssa koskaan mitään aikaiseksi..
Pojat ja poikien kokoinen lelu - tytöt ei tajuu
Leppoisa sunnuntai
Saimme viettää tyttöjen kanssa 16.8 aivan ihanan sunnuntain Rallin ja siskosten Runon ja MaRDin kanssa. Menossa mukana oli myös Usva, Tuuli, Risto ja Luuttu omistajineen.
Ohjelmassa oli vieheharjoituksia tulevaa roturacea varten ;D ja kylläpä kakarat pinkoi hyvin!
Alla MaRDin tyylinäyte.
Otimme myös tokoreeniä. Pikku pulit oli taitavia ja Kia näytti isojen pulien mallia.
Isot kiitos vielä kaikille mahtavasta päivästä!
Ohjelmassa oli vieheharjoituksia tulevaa roturacea varten ;D ja kylläpä kakarat pinkoi hyvin!
Alla MaRDin tyylinäyte.
Otimme myös tokoreeniä. Pikku pulit oli taitavia ja Kia näytti isojen pulien mallia.
Isot kiitos vielä kaikille mahtavasta päivästä!
Näyttelyitä
25.7.2009 Mikkeli KV, tuomari Marianne Holm, Suomi
Mauri AVO-H
26.7.2009 Helsinki, tuomari Bo Skalin, Ruotsi
AVO-H
Tuomarin mukaan Mauri oli narttumainen :O
8.8.2009 Mustiala, Unkarinpaimenkoirien 35-v juhlaerikoisnäyttely
Mustat: Péter HudákMauri AVO-ERI1
Ralli hienosti ensimmäisessä näyttelyssään PEK-ERI2 KP
Ja kylläpä meillä olikin mukavaa kuten alla olevasta kuvasta ilmenee ;D
Mukavaa toki olikin, mutta kun matkasimme Lunan kanssa seitsemän koiran kanssa samalla autolla ja yövyimme luonnollisesti samassa huoneessa jossa kolme juoksuista narttua ja kolme urosta ja lisäksi yksi muuten vaan kiukkuinen narttu niin huumori oli vähällä loppua.
Saatiin onneksi pojat häkkeihin huoneemme ulkopuolelle, ja automatkoistakin selvittiin, mutta ihan heti ei taida kumpikaan olla lähdössä samalla kokoonpanolla reissuun.. Vaan katsotaan taas vuoden päästä :D
Ihana oli myös nähdä Rallin sisaruksia, sekä toki kaikkia muitakin tuttuja erkkarissa :)
keskiviikko 15. heinäkuuta 2009
Rallin rallia + kennelnimi
Ralli tapasi ystäväni kelpie pennun, Kitty tyttösen. Ihana pikku riiviö ja tytöt tuli hyvin juttuun, mitä nyt kakaraa hieman harmitti, kun ei ihan tahtonut pysyä Rallin vauhdissa mukana, kosti sitten repimällä poskivilloista mistä Ralli ei järin nauttinut :D
Mukana oli myös Sarin karvasedät eli eurasierit Jasu ja Nuka.
Koko poppoo
Kitty kiduttaa Rallia
rallia
Vanhukset innoissaan
Kuvat: Sari Hujanen
Kennelnimi
15.7 maksoin kennelnimen maksun, kennel Pultzarin puleja tulossa joskus hamassa tulevaisuudessa :D
Mukana oli myös Sarin karvasedät eli eurasierit Jasu ja Nuka.
Koko poppoo
Kitty kiduttaa Rallia
rallia
Vanhukset innoissaan
Kuvat: Sari Hujanen
Kennelnimi
15.7 maksoin kennelnimen maksun, kennel Pultzarin puleja tulossa joskus hamassa tulevaisuudessa :D
tiistai 30. kesäkuuta 2009
Luonnetestattu Mauri
Mauri kävi viettämässä 28.6 hauskan päivän Oulunkylässä SUMU ry:n järjestämässä luonnetestissä.
Kaikki jotka Maurin on tavannut tietää pojan olevan avoin, että luoksepäästävyydestä ei kait tarvitse sen enempää mainita :D
Leikkimään Mauri minun suureksi yllätykseksi ei lähtenyt tuomarin kanssa. Katseli minua, että saako vieraan tädin kanssa leikkiä. Sitten kun itse otin kepin, johan ampui kiinni. Tuomarit leikityttivät aika kauan välillä yritti tuomari ottaa lennosta Maurin keppeineen, mutta Mauri iroitti lähes samantien.
Kelkalla Mauri katteli ensin minua, että mitäs tehdään ja kun ei saanut vastausta niin jonkun kerran haukkui, mutta totesi, että ihan vaaraton kapine. Ei oikeen aluksi mennyt sitä haistelemaan, kun ei kokenut sitä mitenkään mielenkiintoisena, vasta sitten kun itse kyykistyin niin tuli ja kompuroi samalla tölkkeihin :D Ohi mennessä ei edes tainnut vilkaista kelkkaa.
Hyökkäyksessä katteli ensin minua, ja kun ei apuja tullut puolusti ihan tosissaan, mutta palautui samantien.
Kujalla toki säpsähti jätesäkkiä ja tynnyriä, mutta unohti samantien.
Pimeä huone olikin sitten kaikista vaikein. Sain pari kertaa kutsua ennen kuin tuli ja siinä vaiheessa tuomarit naureskeli, että löytyihän se pehmeys sieltä, kun juuri ennen olivat keskustelleet, että onpa kova tapaus, kun ei mistään ole moksiskaan.
Seinässä ei pakitellut, vaan puolusti ja palautui heti.
Tuomarit pyysivät vielä kaikkien osioiden jälkeen uudestaan leikittämään Mauria, että näkevät onko se todella niin lungi miltä sen suhtautuminen testiin vaikutti, ja kyllähän se leikki ihan normaalisti - ei kuormittumista.
Tuomarit sanoivat, että jos olisi asteen verran kovempi voisi olla aika pommi käsissä. Meidän ressukka Mauri :o Kovassa kurissa ja nuhteessa elää, minkä huomasi kuulemma monessa osiossa sillä, että pyytelee ensin minulta lupaa, mutta kun sitä ei tule osaa ratkaista tilanteet itse :)
Hyvä harrastuskoira johon totesin, että olisihan se jos osaisin kouluttaa, yhtään eivät ihmetelleet meidän hallintaongelmia.
Kauhean kattavasti en itse osaa testiä anlysoida, koska koiraanhan ei saa katsoa testin aikana, niinpä mieleen jää oikeastaan vaan se mitä tuomarit sanovat. Testi on videoitu, eli sitä odotelessa, mutta odottelu saattaa kuulemma olla hyvinkin pitkä ;)
Mauri odottelee tuloksia
Tuomarit: Pirjo Ojala-Laine ja Auli Kiminki
Toimintakyky +2
Terävyys +3
Puolustushalu +3
Taistelutahto +2
Hermorakenne +2
Temperamentti +3
Kovuus +1
Luoksepäästävyys +3
Laukauspelottomuus +++
Yht: 224 kaikkien aikojen parhaat puli pisteet ja taitaapa Mauri olla ainut joka on saanut +2 hermoista!
Kuvat: Heidi Valo
Kaikki jotka Maurin on tavannut tietää pojan olevan avoin, että luoksepäästävyydestä ei kait tarvitse sen enempää mainita :D
Leikkimään Mauri minun suureksi yllätykseksi ei lähtenyt tuomarin kanssa. Katseli minua, että saako vieraan tädin kanssa leikkiä. Sitten kun itse otin kepin, johan ampui kiinni. Tuomarit leikityttivät aika kauan välillä yritti tuomari ottaa lennosta Maurin keppeineen, mutta Mauri iroitti lähes samantien.
Kelkalla Mauri katteli ensin minua, että mitäs tehdään ja kun ei saanut vastausta niin jonkun kerran haukkui, mutta totesi, että ihan vaaraton kapine. Ei oikeen aluksi mennyt sitä haistelemaan, kun ei kokenut sitä mitenkään mielenkiintoisena, vasta sitten kun itse kyykistyin niin tuli ja kompuroi samalla tölkkeihin :D Ohi mennessä ei edes tainnut vilkaista kelkkaa.
Hyökkäyksessä katteli ensin minua, ja kun ei apuja tullut puolusti ihan tosissaan, mutta palautui samantien.
Kujalla toki säpsähti jätesäkkiä ja tynnyriä, mutta unohti samantien.
Pimeä huone olikin sitten kaikista vaikein. Sain pari kertaa kutsua ennen kuin tuli ja siinä vaiheessa tuomarit naureskeli, että löytyihän se pehmeys sieltä, kun juuri ennen olivat keskustelleet, että onpa kova tapaus, kun ei mistään ole moksiskaan.
Seinässä ei pakitellut, vaan puolusti ja palautui heti.
Tuomarit pyysivät vielä kaikkien osioiden jälkeen uudestaan leikittämään Mauria, että näkevät onko se todella niin lungi miltä sen suhtautuminen testiin vaikutti, ja kyllähän se leikki ihan normaalisti - ei kuormittumista.
Tuomarit sanoivat, että jos olisi asteen verran kovempi voisi olla aika pommi käsissä. Meidän ressukka Mauri :o Kovassa kurissa ja nuhteessa elää, minkä huomasi kuulemma monessa osiossa sillä, että pyytelee ensin minulta lupaa, mutta kun sitä ei tule osaa ratkaista tilanteet itse :)
Hyvä harrastuskoira johon totesin, että olisihan se jos osaisin kouluttaa, yhtään eivät ihmetelleet meidän hallintaongelmia.
Kauhean kattavasti en itse osaa testiä anlysoida, koska koiraanhan ei saa katsoa testin aikana, niinpä mieleen jää oikeastaan vaan se mitä tuomarit sanovat. Testi on videoitu, eli sitä odotelessa, mutta odottelu saattaa kuulemma olla hyvinkin pitkä ;)
Mauri odottelee tuloksia
Tuomarit: Pirjo Ojala-Laine ja Auli Kiminki
Toimintakyky +2
Terävyys +3
Puolustushalu +3
Taistelutahto +2
Hermorakenne +2
Temperamentti +3
Kovuus +1
Luoksepäästävyys +3
Laukauspelottomuus +++
Yht: 224 kaikkien aikojen parhaat puli pisteet ja taitaapa Mauri olla ainut joka on saanut +2 hermoista!
Kuvat: Heidi Valo
lauantai 13. kesäkuuta 2009
Ralli 6kk
Ralli täytti 10.6 jo 6kk. Iso likka josta yritin saada seisoma kuvaa, mutta eihän siitä yksin kännykameran kanssa mitään tullut joten tyydytiin kimppakuvaan :)
Onnea kaikille sisaruksille!
Onnea kaikille sisaruksille!
torstai 11. kesäkuuta 2009
Tokokoe
Kian kanssa projektina TK1 tälle kesälle..
Ensimmäiset kokeet olisi ollut viikko sitten lauantaina, mutta koska koira sattui muutamaa päivää ennen kokeita satuttamaan jalkansa (oli jo samana iltana kunnossa), niin ahdistunut emäntä huokaisi helpotuksesta kun sai tekosyyn ja perui osallistumisen. Reenit oli mennyt tosi huonosti, ei suostunut hyppäämään, otti askelia seisomisessa eikä noussut maasta ylös.
En käsitä mistä tuo johtuu, mitään muuta syytä en keksi kuin sen, että itse jännitän jo tuossa vaiheessa niin paljon, että reenaamisesta tulee jotenkin painostavaa, vaikka yritän tehdä kaiken niin kuin normaalisti - ajatuksella, että reenaaminen on siistiä.
Noh samana iltaan kun peruin toiset kokeet saatiin peruutuspaikka toisiin kokeisiin. Hetken mietin, että viittinkö edes lähteä, mutta päätin sitten kuitenkin. Reenit sujui taas tosi hyvin, hypylle varasti joitain kertoja (mikä ei tietenkään hyvä asia, mutta sentään taas hyppäsi), seisoi hyvin ja jopa nousi maasta.
Niinpä sitten tänään suunnattiin kohti Malminkartanoa, sinällään hyvillä mielin mitä nyt emäntä jännityksestä jäykkänä. Ja ilmeisesti niin jäykkänä, että jätin rokotustodistuksen kotiin!! Saattoipa jokunen kirosano koepaikalla päästä, kun tajusin tilanteen. Luonnollisesti julkisilla liikenteessä ja millään ei ois enää kotiin ehditty papereita hakemaan. Onneksi jälleen kerran rakas ystäväni Hannis pelasti meidät pulasta ja kurvasi rokotustodistuksen kanssa parkkikselle juuri kun tuomari pyysi kilpailijat paikalle. Huh, itse koetta ei siis ehtinyt yhtään jännitämään, kun piti jännittää sitä ehtiikö paperit paikalle ajoissa :o
Koe sujui, ihan ok ja ykköstulos saatiin.
Pisteet:
Luoksepäästävyys 10
Paikakalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 8,5
Seuraaminen taluttimetta 8
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9
yht: 164,5
Harmittaa todella paljon, että Kia jälleen kokeessa heitti itsensä seisomisessa maahan! Asia mitä se ei ikinä tee reeneissä. Olisi ehkä pitänyt katsoa ja varmistaa, mutta olen niin iskostanut päähäni, että katse on edessä..
Kytkettynä seuraamisessa heitti taas ylimääräiset kiekat, jäädessään eli tullessaan perusasentoon. Hitto, pitäisi joskus reenata hihnankin kanssa, mutta se vaan aina jostain syytä jää..
Muuten olen tosi tyytyväinen Kiaan, hyvällä mielellä teki töitä. Ihan en ymmärrä mistä syystä vapaana seuraaminen , maahan meno ja luoksetulo on mitä on, tuomari ei mitenkään perustellut pisteitä. Lopuksi sanoi vaan seisomisesta, että koira näytti siltä ettei tiennyt mitä pitää tehdä ja oli sitten valinnut maahan menon ja kytkettynä seuraamisen ylimääräisistä kiekoista mainitsi. Hieman nyt jäi vaivaamaan yllä olevat olisi ollut ihan kiva tietää mitä pitäisi tehdä toisin..
Seuraavia kokeita odotellessa, ne menevätkin syksyyn eli ei saavuteta tavoitetta ;) Mutta josko tälle vuodelle? :D
Ensimmäiset kokeet olisi ollut viikko sitten lauantaina, mutta koska koira sattui muutamaa päivää ennen kokeita satuttamaan jalkansa (oli jo samana iltana kunnossa), niin ahdistunut emäntä huokaisi helpotuksesta kun sai tekosyyn ja perui osallistumisen. Reenit oli mennyt tosi huonosti, ei suostunut hyppäämään, otti askelia seisomisessa eikä noussut maasta ylös.
En käsitä mistä tuo johtuu, mitään muuta syytä en keksi kuin sen, että itse jännitän jo tuossa vaiheessa niin paljon, että reenaamisesta tulee jotenkin painostavaa, vaikka yritän tehdä kaiken niin kuin normaalisti - ajatuksella, että reenaaminen on siistiä.
Noh samana iltaan kun peruin toiset kokeet saatiin peruutuspaikka toisiin kokeisiin. Hetken mietin, että viittinkö edes lähteä, mutta päätin sitten kuitenkin. Reenit sujui taas tosi hyvin, hypylle varasti joitain kertoja (mikä ei tietenkään hyvä asia, mutta sentään taas hyppäsi), seisoi hyvin ja jopa nousi maasta.
Niinpä sitten tänään suunnattiin kohti Malminkartanoa, sinällään hyvillä mielin mitä nyt emäntä jännityksestä jäykkänä. Ja ilmeisesti niin jäykkänä, että jätin rokotustodistuksen kotiin!! Saattoipa jokunen kirosano koepaikalla päästä, kun tajusin tilanteen. Luonnollisesti julkisilla liikenteessä ja millään ei ois enää kotiin ehditty papereita hakemaan. Onneksi jälleen kerran rakas ystäväni Hannis pelasti meidät pulasta ja kurvasi rokotustodistuksen kanssa parkkikselle juuri kun tuomari pyysi kilpailijat paikalle. Huh, itse koetta ei siis ehtinyt yhtään jännitämään, kun piti jännittää sitä ehtiikö paperit paikalle ajoissa :o
Koe sujui, ihan ok ja ykköstulos saatiin.
Pisteet:
Luoksepäästävyys 10
Paikakalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 8,5
Seuraaminen taluttimetta 8
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9
yht: 164,5
Harmittaa todella paljon, että Kia jälleen kokeessa heitti itsensä seisomisessa maahan! Asia mitä se ei ikinä tee reeneissä. Olisi ehkä pitänyt katsoa ja varmistaa, mutta olen niin iskostanut päähäni, että katse on edessä..
Kytkettynä seuraamisessa heitti taas ylimääräiset kiekat, jäädessään eli tullessaan perusasentoon. Hitto, pitäisi joskus reenata hihnankin kanssa, mutta se vaan aina jostain syytä jää..
Muuten olen tosi tyytyväinen Kiaan, hyvällä mielellä teki töitä. Ihan en ymmärrä mistä syystä vapaana seuraaminen , maahan meno ja luoksetulo on mitä on, tuomari ei mitenkään perustellut pisteitä. Lopuksi sanoi vaan seisomisesta, että koira näytti siltä ettei tiennyt mitä pitää tehdä ja oli sitten valinnut maahan menon ja kytkettynä seuraamisen ylimääräisistä kiekoista mainitsi. Hieman nyt jäi vaivaamaan yllä olevat olisi ollut ihan kiva tietää mitä pitäisi tehdä toisin..
Seuraavia kokeita odotellessa, ne menevätkin syksyyn eli ei saavuteta tavoitetta ;) Mutta josko tälle vuodelle? :D
torstai 28. toukokuuta 2009
Terveystarkastuksia ja pohjosen vieraita
Saatiin Hanna ja Dido vieraiksemme, kun tytöt tulivat etelään näyttelyyn ja terveystarkastukseen. Puleilla sujui hyvin, vaikka Dido oli ehkä hivenen hidas syttymään ja leikkiin olisi alkanut aina siinä vaiheessa kun oltiin jo kotiin matkalla. Sisällä saattoi kyllä Rallin kanssa touhuta ja vikana päivänä juostiin lelun perässä kuten alla näkyy :)
Maanantaina Kian ja Popsun lapsista Harri ja Dido kävivät lonkkakuvissa ja silmäpeilauksessa, kuin myös Kia äiti.
Kialla silmät terveet, samoin lapsilla ja lonkat lähti kennelliittoon Harrilla A/A ja Didolla A/A. Toivotaan, että tulevat samoina takaisin!!
Maanantaina Kian ja Popsun lapsista Harri ja Dido kävivät lonkkakuvissa ja silmäpeilauksessa, kuin myös Kia äiti.
Kialla silmät terveet, samoin lapsilla ja lonkat lähti kennelliittoon Harrilla A/A ja Didolla A/A. Toivotaan, että tulevat samoina takaisin!!
8.-11.5.2009 Unkarissa
Kävimme toukokuun alussa minilomalla Budapestissä. Aurinko paistoi ja hellettä riitti.
Lauantaina kävimme eläintarhassa sekä Unkarin Maa- ja Metsätalousmuseossa. Jälkimmäisessä oli tulevaa eläintenhoitajaa kiinnostavat pulin kallo- ja kinttuluut. Kaikesta sitä voi ihminen ilahtuakin ;)
Museosta
Sunnuntaina suuntasimme Gödöllöön Hungária Puli Klubin Erikoisnäyttelyyn. Jännitävän junamatkan (emme tienneet, että piti vaihtaa junaa joten ajelimme edestakaisin) aikana näimme paikallista tottista kahteen kertaan. Treenaamassa oli sakemanneja ja kuvaszeja, ja taas oli hullut koiraihmiset innoissaan tai ainakin allekirjoittanut, muista en mene vannomaan :D
Päivä oli pitkä ja helteinen, mutta olipa hienoa nähdä paljon puleja! Minulle tuli yllätyksenä koirien koko, nehän oli ihan koiran kokoisia! Poppa ja Mauri menisi tuossa porukassa koon puolesta aivan mainiosti, kun suomen kehissä ne näyttää armottomilta jättiläisiltä..
Omia koiria tuli ikävä, mutta helpotusta toi Narukerän kennnelin uusin vahvuus Cseri-Subás Ercsi eli Lyyli. Väärän värinen, mutta muuten aivan ihana pakkaus!
Mahtava reissu, mutta paljon jäi näkemättä, eli pakko päästä joskus uudestaan!
Lauantaina kävimme eläintarhassa sekä Unkarin Maa- ja Metsätalousmuseossa. Jälkimmäisessä oli tulevaa eläintenhoitajaa kiinnostavat pulin kallo- ja kinttuluut. Kaikesta sitä voi ihminen ilahtuakin ;)
Museosta
Sunnuntaina suuntasimme Gödöllöön Hungária Puli Klubin Erikoisnäyttelyyn. Jännitävän junamatkan (emme tienneet, että piti vaihtaa junaa joten ajelimme edestakaisin) aikana näimme paikallista tottista kahteen kertaan. Treenaamassa oli sakemanneja ja kuvaszeja, ja taas oli hullut koiraihmiset innoissaan tai ainakin allekirjoittanut, muista en mene vannomaan :D
Päivä oli pitkä ja helteinen, mutta olipa hienoa nähdä paljon puleja! Minulle tuli yllätyksenä koirien koko, nehän oli ihan koiran kokoisia! Poppa ja Mauri menisi tuossa porukassa koon puolesta aivan mainiosti, kun suomen kehissä ne näyttää armottomilta jättiläisiltä..
Omia koiria tuli ikävä, mutta helpotusta toi Narukerän kennnelin uusin vahvuus Cseri-Subás Ercsi eli Lyyli. Väärän värinen, mutta muuten aivan ihana pakkaus!
Mahtava reissu, mutta paljon jäi näkemättä, eli pakko päästä joskus uudestaan!
Ralli ja Runo
Rallin sisko Runo on käynyt pari kertaa moikkaamassa Rallia. Siskoilla menee hyvin leikit yhteen, vaikkakin Rallilla saattaa mennä herne nenuun, kun Runo esim. nappaa persvilloista :D Siskoksilla on aika reilu kokoero, mutta varsin näpsäkkä tyttö Runokin on. Ehtinyt jo pentunäyttelyynkin ollen hienosti ROP. Luonteeltaa avoin ja reipas pikku puli :)
Alla siskosten leikkejä, kuvaa klikkaamalla saa isommaksi.
Alla siskosten leikkejä, kuvaa klikkaamalla saa isommaksi.
maanantai 27. huhtikuuta 2009
Tytöt
Käytiin tyttöjen kesken lenkillä. Kia juoksi kepin perässä ja Ralli Kian perässä :D Projekti Rallista kuvia ei tunnu onnistuvan. Ipana on niin sukkela liikkeissään, että suurinosa kuvista on pelkkää suttua..
Hetken malttoi istua
mutta sitten piti taas mennä
Hetken malttoi istua
mutta sitten piti taas mennä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
