sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Mikä tekee pulista pulin - karvako?

Olen viime aikoina pohtinut paljon mikä tekee pulista pulin? Onko pulin huomiotaherättävä karva se mistä puli tunnetaan? Kun puhuu ihmisten kanssa jotka ei ole koskaan livenä nähnyt saati koskenut puliin törmää ihmeellisiin olettamuksiin. Mutta, onko ne loppujen lopuksi niin ihmeellisiä? Olemmeko me pulistit vaan niin sokeuduttu näihin meille niin rakkaisiin turilaisiin ettemme näe sitä mitä muut näkevät? Kuten se, että näkevätkö pulit, tai eikö nyörit kiristä ihoa tai eikö täydessä karvassa ole hankala liikkua?

Olen aina suhtautunut hieman ristiriitaisesti pulin karvaan. Niin minä kuin varmaan suurinosa pulisteista on ihastunut pulin ulkonäköön ja vasta sitten tutustunut pulin luonteeseen. Periaatteessa pulin karva on varsin näppärä, aikuisen koiran karva kun on nyöriytynyt riittää silloin tällöin tapahtuva siistiminen. Mutta miksi ihmeessä karvan pitää antaa kasvaa maahan asti?! Koira joka kantaa niskassaan parinkin kilon taakkaa nyörien muodossa ei ole mitenkään päin toimiva käyttökoira. Noh, puli nyt ei tietenkään ole enää pitkään aikaan ollut käyttökoira, mutta jos halutaan markkinoida pulia monipuolisena harrastuskoirana samaan aikaan kun puli ei selviä esim. agilityn rengas esteestä koska ei karvansa takia mahdu siitä läpi, tai kun pulin fysiikka ei riitä paimennukseen vaikka koiran taipumukset hommaan riittäisi tai kun pulin kanssa ei voi mennä oikeaan metsään koska puli ei suostu liikkumaan kun helmat on täynnä risuja tai omistaja ei tahdo kaikkea mahdollista metsän ryönää kotiinsa, tai kun näyttelyssä könkkää kamalan näköisesti puli jonka fysiikka ei riitä edes sitä postimerkin kokoista kehää juoksemaan.

On ollut puhetta siitä, että puli aikuistuu hitaasti kunnes yht'äkkiä ne nelivuotiaina muuttuvat hillityiksi järkeviksi aikuisiksi - samaan aikaan kun karva on kasvanut täyteen pituuteensa, olisikohan näillä asioilla jotain yhteyttä?? Miksi ihmeessä aktiivisen paimenkoiran tulee nelivuotiaana alkaa taapertamaan, sillä on mahdollisesti vielä kymmenen elinvuotta edessä ja 3-4v koirahan on parhaassa iässä harrastuksia tms. ajatellen

Pulin karvaa puolustellaan sillä, että se on kautta aikojen ollut samanlainen ja siihen ei ole ihminen jalostuksellaan vaikuttanut. Olen kuitenkin erimieltä. Karva on varmasti periaatteessa ollut samanlainen, mutta yksikään työkoira ei ole voinut työstään selvitä täydessä nyöriturkissa. Eli se on ollut huomattavasti lyhyempi. Kun näyttelyt ovat yleistyneet on alettu suosia pidempää ja näyttävämpää karvaa ja varmasti jalostuksessa on suosittu hyviä karvanlaadun omaavia koiria eli ihan sama kaava kuin millä tahansa rodulla joiden jotain eritysominaisuutta on alettu pitämään "sinä" juttuna.

Puli vuodelta 1945 - tunnistaisitteko puliksi?



Itse päädyin aikanaan ensimmäisen kerran lyhentämään pulini karvaa juuri sen takia, että se hajoitti agitreeneissä renkaan. Onneksi vain este meni rikki, sillä koirallekin olisi voinut käydä huonosti.
Toisen pulini karva päädyin lyhentämään sen ollessa 6-vuotias. Olin jo jonkin aikaa ihmetellyt kun koira oli alkanut taapertamaan lenkeillä kunnes lopulta tajusin sen johtuvan karvasta! Kun helmoja lyhennettiin reilusti sain energisen ja ulkoilusta nauttivan koirani takaisin.

Minulle on siis ollut jo vuosia selvää, että jossain vaiheessa pulini karvat tullaan lyhentämään. Tänä keväänä vedin kuitenkin kolme viidestä pulistani kaljuksi.
Maurin karvahan leikattiin saksilla jo viime syksyllä ihan lyhyeksi kun sillä taas kerran iho punoitti ja silloin päätin, ettei sille enää pitkää tukkaa kasvateta.


Mauri ja karva

Mauri ilman karvaa


Ralli taas ilmeiseti juoksujen seurauksena pudottaa osan karvastaan ja näyttää pitkäkarvaiselta pyreneittenpaimenkoiralta joten totesin, että turha sen on puolittaista karvaa niskassaan kantaa.

Ralli pitkäkarvainen pyreneittenpaimenkoira-lookissa

Nykyinen terrieri Ralli?

Kääpiön hengitysvaikeudet on pahentunut selvästi karvan kasvun tahdissa ja tästä syystä Kääpiönkin karva päätettiin ajaa lyhyeksi.

Karvaton ja paremmin hengittävä Kääpiö


Ja voi pojat mikä yllätys kaikkien karvan alta löytyikään! Tiedossa toki oli, että kaikki kolme ovat hyvin erityyppisiä, mutta siitä huolimatta oli aika yllätys huomata minkälaisia koiria minulla onkaan. Sen lisäksi kaikki kolme olivat hieman pulleassa kunnossa. Puleja kuitenkin säännöllisesti koplataan ja tunnustellaan missä kunnossa ovat, ja olimme siinä uskossa, että ovat ihan sopivia välillä jopa hieman laihan tuntuisia. Jostain syystä karvaisesta koirasta ei näe edes kädellä tunnustelemalla koko totuutta. Tai me emme siihen ainakaan pystyneet.

Kuten jo alussa mainitsin on suhtautuminen pulin karvaan ristiriitainen, turhamainen puoleni kärsi kovasti aikoinaan kun ensimmäisen pulini karvan leikkasin, vuosien saatossa on kuitenkin koirien hyvinvointi mennyt edelle ja olenkin alkanut pitämään enemmän leikatuissa nyöreissä olevista puleista kuin täyden tukan omaavista.
Nyt kun joukossa on nuo kaljut pulit, olen taas joutunut pohtimaan tätä asiaa. Olenko laiska ja huono kasvattaja kun en pidä koiriani nyöreillä? Miksi joissain roduissa on ihan normaalia, että kun ne mahdolliset näyttelyt on käyty ja tittelit saatu, koirat vedetään lyhyeen karvaan? Miksi taas joidenkin rotujen karvaan suhtaudutaan niin intohimoisesti, ettei sen leikaamista pidetä hyväksyttävänä?
Itse jouduin kamppailemaan sen tosiasian kanssa ettei osaa koiristani enää tunnista rotuisekseen, mutta tekeekö se, että rotu tunnistettaisiin minut tai koirani onnellisemmaksi? Ja jäihän minulle nuo kaksi veteraania jotka saivat nyörinsä (tosin lyhennetyt) pitää joten ainakin toistaiseksi saan omalle turhamaisuudellenikin tyydytystä ;) Syy miksi vetskut saa karvansa pitää on vanhemmiten tullut kylmänarkuus joten ne tarvitsevat pakkasilla karvaa, (ja takin) eikä niille ole nyöreistä haittaa kun saavat olla kevennetyssä tukassa.

Näyttelyihin ei tietenkään ole asiaa kaljun pulin kanssa, mutta miksi pulia jonka nyörejä on lyhennetty, mutta jonka karvanlaadun pystyy selkeästi arvostelemaan ei voi viedä näyttelyyn? Tai toki voi, mutta saa varautua siihen, että kun ensin maksaa n. 40 € näyttelymaksun niin tuomari toteaa koiran olevan muuten varsin kiva, mutta lyhennetyn karvan vuoksi antaa koiralle huonomman arvostelun ja sijoituksen kuin mitä koira saisi täydessä karvassa. Nämä ovat täysin omia spekulaatioitani enkä osaa sanoa kuinka paljon tuomarit rokottaisi lyhyemmästä tukasta. Oma veteraanini on käynyt hyvin tuloksin parissa näyttelyssä lyhennetyssä tukassa :)

Olen saanut paljon positiivista palautetta siitä kuinka peruskoiria pulit ovat kaiken sen karvansa alla, mutta myös päivittelyä, että miksi ihmeessä nyt näin menin tekemään, eikö se nyörien lyhentäminen jo ollut tarpeeksi typerää.. Ns. riviharrastajalta karvan leikkaaminen tai ajelu on hyväksyttävää, mutta kasvattajalla pitäisi kaikkien koirien olla viimeisen päällä täydessä tukassa. Minä en kuitenkaan kasvata karvaa minä kasvatan koiria jotka ovat rodultaan puleja. Minulle puli on paljon muutakin kuin suuri ja näyttävä karva. Minulle puli on perheenjäsen, harrastuskaveri ja jos terveys ja luonne miellyttää niin myös jalostuskoira. Minun pulini on tempperamenttinen persoona ja fyysisesti toimiva aktiivinen paimenkoira.

Vielä vastukset alun kysymyksiin: omistani osa ei löydä palloa tukka silmillä. Ajeltujen pulien nahka on todella suuri - venynyt nyörien painosta? Ja liikkuminen täydessä karvassa ei vastaa minun mielestäni normaalisti liikkuvaa koiraa joten kyllä siinä on hankala liikkua.

4 kommenttia:

Kati kirjoitti...

Aiemminhan espanjanvesikoirilla ei ollut rotumääritelmässä mitään manintaa turkin pituudesta. Sillä seurauksella, että monella näyttelykoiralla oli tosiaan maata viistävät rastat.
Pian onneksi herättiin asiaan, että sellaisella turkilla ei töitä tehdä. Perro kun kuitenkin oli on espanjassa nimenomaan työkoira. Nyt on rotumääritelmään lisätty, että rastat saavat olla 12 cm ( venytettynä 15 cm )
Miksi näin ei voisi olla puleillakin eli määritelty maksimi rastan pituus, jossa pystyy myös työskentelemään.

Nina Kauhanen kirjoitti...

Perro porukka on ainakin siis yhden asian suhteen järkevää porukkaa :)

Anonyymi kirjoitti...

Järkevää tekstiä! Ihania nuo pulit puliksi ajettuna. Tuollaisen minä voisin ottaa harrastuskoiraksi. Itse ajan omat villakoirani kevät-kesä kaudella säännöllisesti, jos en käy näyttelyissä. Se parantaa koirien hyvinvointia ja työskentelytehokkuutta. Terkuin Johanna Väisänen

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää pohdintaa sinulla. Siskollani on kaksi pulia ja molemmat leikattu lyhyeksi. Oikein kauniita koiria :)