Agilitya

Ollaan reenattu Kääpiön kanssa säännöllisesti ja käyty myös ulkopuolisissa koulutuksissa mm. Pulit ry:n järjestämässä koulutuksessa jossa kouluttajana toimi Nanna Mikalahti. Päivän tunnelmia Pulit ry:n blogissa .

Jonkinlainen tavoite oli aloittaa tänä vuonna kisaaminen kun tuli se kisaavien lisenssi hommattua, mutta jossain kohtaa tuntui siltä ettei me kisoihin olla valmiita koskaan. Lähinnä sen takia ettei Kääpiö irronnut esteille sekä kepit ja keinu joita Kääpiö ei vielä osannut.

Joku valo Käpsyn päässä on syttynyt sillä nykyään se irtoaa ihan eri tavalla ja on varsin kivasti ohjattavissa ilman, että sitä tarvitsee ihan jokaiselle esteelle erikseen saattaa - nykyään myös tehdään yhä useammin samaa rataa eikä vain yritetä joten kuten selvitä siitä, kumpikin tyylillään :P

Keppejä ollaan harjoiteltu verkkojen avulla ja kun ei tunnuttu edistyvän niissä päätin ilmoittaa Kääpiön kisoihin ja ottaa omalla pihalla keppien tehokuurin ja niin Kääpiö oppi viikossa suorittamaan kepit ilman verkkoja.

Ensimmäiset startit oli sitten 21.9. Hausjärven haukkujen järjestämissä kisoissa. Kisat sujui varsin mukavasti - itse en ollut jännityksestä aivan jäykkänä ja eka rata suoritettiin hyvällä fiiliksellä ja vain yksi moka tuli kepeillä ja näin ansaittiin yliaika voitto!
Toinen rata ei enää sujunutkaan niin hyvin, kun haukkasin liian suuren palan ohjauskuvioiden kanssa joka ei sitten (tietenkään) toiminut ja sen jälkeen oma pää petti ja koko paketti hajosi.
Erittäin hyvällä fiiliksellä silti lähdettiin kotiin ensimmäisistä virallisista kilpailuista :)

Toiset startit oli 12.10. Riihimäellä ja tällä kertaa ei sujunut yhtään niin mukavasti - jouduttiin starttaamaan ensimmäisinä ja en ehtinyt yhtään rataantutustumisen ja koiran haun välillä saada päätäni kisakuntoon. Molemmat radat olisi olleet meille ihan tehtävissä vaikka suurin osa muista kilpailijoista oli sitä mieltä, että b-rata on kauhea. Noh, ei auta jossitella - huonosti meni ja sillä selvä.
Molemmilta radoilta siis hyllyt kielloista kepeillä ja putkella. En pohdinnoista huolimatta osaa sanoa mikä meni vikaan - johtuiko kaikki vaan siitä, että jouduttiin lähtemään ensimmäisinä ja hermoilin niin paljon, että tartutin sen myös Kääpiöön? Se selvinee mahdollisesti seuraavissa kisoissa tai jää mysteeriksi, mutta nokka kohti seuraavia kamppailuja!

Kovasti olen tykästynyt Kääpiön kanssa harrastamiseen ja sitä tulee paljon kehuttua. Kääpiössä onkin toki paljon hyviä puolia mm. kestää toistoja, pakotteita, vaatimuksia, taistelee ja haluaa mielyttää minua. Se ei silti tarkoita etteikö niitä vikojakin olisi. Kun on noin yksinkertainen koira niin kouluttaminen välillä on hieman haastavaa, mutta ilmeisesti me ollaan löydetty jonkinlainen yhteys ja olen alkanut oppimaan Kääpiön aivoituksia joten sen suhteen menee paremmin. Kääpiöllä ei myöskään ole ne maailman parhaat hermot mikä ilmenee lähinnä turhanpäiväisellä haukkumisella. Nykyään pystyy pitämään itsensä jo aika hyvin kasassa ja erityisen tyytyväinen olen siihen, että halu tehdä töitä on suurempi jolloin pyrkii keskittymään siihen mitä tehdään ja on kisapaikoillakin pitänyt itsenä siinä määrin kasassa, että radoille on päästy ja niillä jotain edes saatu aikaiseksi.
Valitettavasti Kääpiön fysiikka on sen kaikista suurin hidaste - Käpsyn vamma siis aiheuttaa sen että treenien pituus on pidettävä suht lyhyenä ihan sen takia, ettei Kääpiö fyysisesti jaksa pitkiä sessioita.