Paimennusta!

Teksti julkaistu UPK:n lehdessä 4/2009

Lastasimme Luna Ruusulan kanssa perjantaina 17.7 seitsemän pulia (Popsu, Kia, Mauri, Ralli, Nesta, Riesa, Blackie) autoon ja suuntasimme kohti Vehmersalmea Kuttukuun tilalle Sinikka Kumpusalmen paimennusleirille. Matka sujui hyvin, tosin hellettä piisasi ja aina pysähtyessä oli pakko ottaa koko kööri pihalle juomaan ja hyvä ettei kanssa autoilijat ajelleet päin lyhtypylväitä, kun päät kääntyilivät pulien suuntaan.

Perille pääsimme kahdeksan maissa illalla vain yhden kerran eksyttyämme. Muu porukka oli tulossa vasta seuraavana aamuna joten koko talo oli meidän käytössä. Pulit olivat ihan tohkeissaan maaseudusta ja pellolla oli oli ihana juosta. Vahtiminen otettiin vakavasti ja pojat kävi häätämässä Sinikan Koda riisenin joka oli tullut häntä iloisesti heiluen vieraita katsomaan. Kiittämättömät vieraat.

Lauantaina tuli loppu porukka: Heidi Valo ja Tero Miettinen kera, Jasminin, Afron, Kicsin ja Masin sekä Tiia Laamanen Enni juniorin (11kk) kanssa ja Anu Koskinen Pufin kera. Aamupalan jälkeen päästiin hommiin.

Paimeneen mentiin metsään ja matkaan lähti aina kaksi koiraa joten valitettavasti muiden koirien suorituksia ei päässyt näkemään. Pufi oli ollut kuulemma todella taitava, kuin myös Enni.
Kicsikin jopa osoitti kiinnostusta lampaita kohtaan, mutta kun Tero meni lampaiden edelle tuli kiire isännän luokse ja lampaat jäi toiselle sijalle.
Riesasta lampaan kakka oli kiinnostavampaa kuin paimennus.
Blackie seurasi koko ajan tarkasti lampaita ja piti lukua niistä, mutta ei tohtinut lähteä paimentamaan, liekö itsevarmuus vähän hukassa, kun lauman pohjimaisena elää.
Afro ja Jasmin muorit olivat liian vanhoja ja väsyneitä, että olisivat paimennuksesta innostuneet.
Masilla oli ollut edellisenä päivänä naisvieras joten ajatukset mahtoivat olla jossain muualla kuin lampaissa, mutta yksikään lammas ei edes uhmannut Masia, sen verran tomerasti se marssi eteenpäin, ja piti kyllä koko ajan silmällä laumaa.
Maurilta odotin paljon, mutta jätkäpä yllätti täysin! Viime vuonnahan se paimensi ihan reippaasti ja sai vähän kyytiäkin Paavi-pässiltä kun liikoja hätyytteli innostuksiaan, mutta nyt ei tehnyt elettäkään lampaiden suuntaan. Jouduin käskyttämään miestä aika rankasti mennessä lampaiden metsätielle ja epäilin sen vaikuttaneen Mauriin niin ettei uskaltanut irrota, ettei mamma taas ärähdä, mikä kylläkin seuraavana päivän osoittautui vääräksi luuloksi..
Ralli (7kk) oli ihan tohkeissaan :D Sinikka oli ihan innoissaan Rallista jo ennen kuin Ralli mitään teki ihan siitä syytä, että Ralli oli mahtavassa iässä paimennusta ajatellen. Hetken Ralli katsoi, että mitä tyyppejä nuo ovat, mutta sitten jo paineli lähemmäs ja niin se vaan rupesi niitä paimentamaan. Toki lampaat ei pentua ihan kamalan tosissaan ota, mutta sitten Ralli keksi leikkiinkutsun, ja sillähän ne sai liikkeelle! Oli ihan mieletöntä katsoa, että miten voi pieni pulilapsi keksiä tuommoisen asian, ihan sanattomana naama virneessä katsoin Rallin menoa. Ja kun jutun juoni aukesi niin itsevarmuus kasvoi ja lampaille saattoi käydä antamassa jo kunnolla vauhtia haukun säestyksellä. Kovin äkkiähän tuommoinen kakara väsyi, mutta Sinikka kehui Rallin olevan aivan pro paimen.

Ruokailun jälkeen suuntasimme pellolle jossa odotti pienempi lauma. Tarkoituksena oli liikuttaa laumaa, Sinikka oli kepin kanssa lauman johdossa ja kepin avulla ohjasi koiria. Tämä olikin jo paljon vaikeampaa. Sen verran kaukana paimentava koirakko hääri, ettei tästäkään kovin hyvää kuvaa saanut vaikka pellon reunalla oltiinkin katselemassa.

Itse otin Maurin mukaan Popsun joka ei vielä ollut päässyt hommin lainkaan. Tarkkaavaisesti se jo odotti omaa vuoroaan pellon laidalla ja hommiin lähti mielissään. Mutta koska se oli liinassa ja Sinikka huitoi kepin kanssa niin meinasi vähän alkaa himmailemaan. Viime vuonnahan se totesi siinä vaiheessa kun Sinikan kanssa piti alkaa yhdessä työskentelemään, että tee kuule itse hommasi ja lähti merkkailemaan ja kävipä ojassakin. Nyt tyytyi vaan vähän haahuilemaan ja jatkoi hommia, mikä oli minulle iloinen yllätys. Poppa ei juuri vieraita kuuntele ja käskyjä ottaa hyvin harvalta vastaan ellei koe itse siitä jotenkin hyötyvän.
Mauri juoksi matkassa mukana vapaana, mutta siinäpä se olikin Maurin osalta.

Kia oli viime vuonna aivan ilmiömäinen, saapui paikalle paimensi täydellisesti ja poistui paikalta kun kiitin. Siltä siis odotin paljon, vaan niinpä ne koirat yllättää. Yhtään ei löytynyt yhteistä säveltä ja paljon kivempi olisi ollut juosta pellon laitaan yleisön luokse. Kyllähän se laumaa jotenkuten liikutti, mutta kovin vakuuttavaa työskentely ei ollut.

Rallin alku ei ollut kovin hyvä, mutta kun irrotin sen liinasta alkoi homma sujumaan. Kovin pitkään pikkuinen ei jaksanut keskittyä ja Sinikan käskyt kepistä huolimatta eivät menneet perille. Vaan eihän pennulta vielä voi hirveästi vaatia varsinkaan jos isotkaan ei tässä osiossa loistaneet.

http://i5.photobucket.com/albums/y155/Pulit/rallipaimen.jpg

Paitsi Lunan Nesta! Kallion matami tuli taas ja hoiti hommaan pommin varmasti niin kuin vuosi sitten. Nestan fyysinen kunto ei vaan valitettavasti vastaa pääkopan haluun paimentaa ja kun kaikki paukut ladataan heti alkuun, niin kovin pitkää aikaa Nestan kanssa ei voi hommia tehdä. Varmasti jos pääsisi useammin niin oppisi säätelemään tahtia ja siinä kuntokin kohenisi, harmi vain, että Helsingistä on niin pitkä matka Vehmersalmelle. Lause joka tuli viikonloppuna yhden jos toisenkin useampaan kertaan todettua.

Loppupäivä oli vapaata ohjelmaa saunomisen ja oleskelun merkeissä. Omat pulini olivat vahvasti sitä mieltä, että energiaa on vaikka muille jakaa ja palloa sai heittää illan aikana sen miljoona kertaa. Itsellä oli takki ihan tyhjä niinpä saunan ja iltapalan jälkeen uni maistui, ja tuli se uni lopulta puleillekin.

Sunnuntaina aamulenkin ja aamupalan jälkeen suunnattiin taas metsään.
Nesta ja Enni sai aloittaa. Nesta oli taas hoidellut hommat taitavasti ja jaksanutkin pidempää kuin edellisenä päivänä pellolla, vaikka päivä oli todella kuuma. Enni ei oikein uskaltanut hommiin Nestan hääriessä, niinpä alkoi töihin vasta sitten kun Nesta nostettiin syliin ja sai rauhassa työskennellä.

Seuraavaksi vuorossa oli Pufi ja Riesa. Pufi oli taas ollut hyvä, kuulemma aivan elementissään lampaiden seassa.
Riesa sen sijaan joutui lampaiden keskelle ja se oli pitänyt käydä nostamassa sieltä pois, kun ei tiennyt itse miten sieltä pääsisi. Yhtään ei ollut paniikissa tms. mutta cityprinsessa ei vaan ymmärtänyt, että voisi itse käskeä lampaita siirtymään :D

Sitten matkaan lähti Ralli ja Kia. Ralli aloitti taas hyvin, mutta rupesi sitten sooloilemaan ja kiersi omatoimisesti kääntämään lauman pariin otteeseen ja lopulta liittyi Sinikan koirien joukkoihin ja meni lampaiden eteen jarruksi. Varsin tyytyväisenä katseli sieltä, että ettepähän lampaat nyt liiku tähän suuntaan. Aina välillä Ralli haahuili muuten vaan omiaan, ei tuommoisen pikkusen koiran keskittyminen ihan hirveän kauaa kestä, välilllä se taas vaan katseli lampaita jotka olivat syömässä, että mitähän tässä nyt piti tehdä, oikein kuuli kun päässä raksutti :D
Kia ei alkuun ollut jutussa lainkaan mukana, mutta siinä vaiheessa kun Ralli haahuili se rupesi töihin, totesi, että jonkunhan nämä lampaatkin on hoidettava.
Sinikka sanoi, että kun Ralli olisi viikon hänen koirien mukana hommissa, se olisi jo todella hyvä, todella vahva ja itsenäinen ikäisekseen.

Videoissa häärää Ralli ja Kia

http://s5.photobucket.com/albums/y155/Pulit/?action=view&current=100_6914.flv

http://s5.photobucket.com/albums/y155/Pulit/?action=view&current=100_6915.flv


Viimeiseksi vuoroon tuli Poppa ja Mauri. Popsu ensi töikseen näytti kuka on äijä ja turhan vahvasti ryhtyi hommiin. Sinikka sai aika lailla käyttää keppiä ja siltikin minä jouduin pariin kertaan kutsumaan jätkän pois, kun toinen puoli laumasta meinasi Popsulta unohtua sen paahtaessaan vaan toisella puolella.
Taukoa pitäessä lampaat oli metsässä syömässä, ja tauon päätyttyä Sinikka käski Popsun lopulta hakemaan lampaat takaisin tielle, alkuun näytti siltä, että nyt lähti mopo tassuista ja lampi parat saa kyytiä, mutta niin se vaan haki ne kaikki sieltä, tyyli vaan on turhan äijämäinen. Mauri kulki lähinnä matkassa, piti kyllä lukua lampaista, mutta ainostaan muutamaan otteeseen lähti Popsun voimalla mukaan, enkä tiedä oliko sekin enempi leikkiä..
Poppa sai palauttaa lampaat Sinikan koirien avustuksella takaisin aitauksen viereen, ja minä sain kulkea perässä kepin kanssa. Jonkun kerran sain sanoa Popsulle, että takasin hommiin, kun jätkä oli vähän sitä mieltä, enää ei viitsisi.
Sinikan mukaan Popsu olisi ihan valmis aloittamaan koulutuksen, kestää painetta hyvin ja on ikäisekseen todella hyvässä fyysisessä kunnossa.

Pojat jäähdyttelemässä duunien jälkeen

http://i5.photobucket.com/albums/y155/Pulit/pojatvilvoittelee.jpg

Muutenkin mieltä lämmitti Sinikan mielipiteet koiristani. Ovat kuulemma ihan erilaisia kuin muiden pulistien koirat ollen kuitenkin jokainen oma persoonansa, sanoi, että teen niiden kanssa jotain todella oikein, lisäksi kehui niiden hyvää fyysistä kuntoa. Kialla oli tuolloin turhan pitkä karva joka vaikeutti liikkumista, mutta nykyäänhän rouva kulkee lyhennetyssä mekossa :)

Ruokailun jälkeen siivottiin mökki ja lähdettiin kotimatkalle, kovasti olisi mieli tehnyt jäädä maaseudun rauhaan vielä pidemmäksikin aikaa. Voin suositella ihan jokaiselle käyntiä Kuttukuussa, vaikkei se oma koira syttyisikään niin reissun voi ottaa loman kannalta. Sinikka on huippu tyyppi jolla on mieletön koiranluku taito ja se tunne kun näkee oman koiran tekevän töitä on mahtava - ei ole parempaa fiilistä!

Jostain syystä kuvat ei suostu latautumaan joten siksi linkkeinä..