Tehoreeniä Popsun kanssa

Tiina Väisänen tuli eilen pitämään seurallemme ylimääräisen koulutuksen. Koirakoita oli neljä ja aikaa varattu kaksi tuntia.

Alku oli ihan kaamea, Poppa ei meinnannut hypätä ensimmäistäkään hyppyä, olin aivan ihmeissäni sen kanssa.
Pääsimmekin heti pohtimaan O:n hyppytekniikkaa josta olen ollut huolissani. Tekniikassa ei ole vikaa, mutta rimat on korkealla ja koira on pieni :(
Sain myös palautetta siitä, että ohjaajan tulee myös muistaa lämppääminen, nimenomaan itsensä lämppääminen. Ekalla radalla olin kuulemma aivan tönkkö, mutta seuraavalla kerralla jo selvästi vapautuneempi mikä näkyi koirassakin.

Rata alkoi hypyllä jonka jälkeen rengas, josta käännös oikealle hyppy, seuraava hyppy viistosti oikealla (ei siis suorassa linjassa), josta vasemmalle muurille ja vasen ja pussi.
Renkaan kanssa joutuu vielä varmistelemaan joten tuli todella kiire seuraavalle hypylle, ja vedinkin Tiinan neuvosta valssin ekalle hypylle ja loppu pätkän peruuttaen ja koirahan kulki :o Pussiinkin oikein syöksyi vaikka olin aivan varma, että sinne ei enää mene, kun olin siinä vaiheessa jo itse kääntynyt kepeille jotka tulivat seuraavaksi, ja koira jäi taakseni niin, etten nähnyt sitä lainkaan ennen kuin pussin kohdalla.

Tätä kohtaa hinkattiin useampaan otteeseen ja sain paljon kehuja ohjaamisestani, mistä olin aivan posket punaisena, sillä omasta mielestänihän olen aivan kädetön :o Tiina kysyikin, mikä ohjaamisessani mukamas mätti tuossa kohtaa, ja täytyy myöntää, että enpä osanut sanoa.
Tiinan mukaan tuo kohta oli vielä vaikea ohjattava, kun jouduin varmistelemaan renkaalla.

Seuraavaksi siirryttiin hinkkaamaan A:ta, kun O:lla on se hissutteluongelma alastulossa. Ja pallollahan siihen saatiin vauhtia, kuinka yksinkertaista! Itse olen välttänyt käyttämästä palloa radalla, sillä Poppa tuijottaa silloin vaan palloa ja törmäilee esteisiin kun ei eteensä katso. Tosin tuota ongelmaa ei näyttäisi enää olevan.

Kommenteiksi sain, että olen itse taitava ohjaaja (jota en kyllä niele edes nukutun yön jälkeen), ja että Poppa on hyvin haastava koira (erinomainen koira ensimmäiseksi agikoiraksi ;) ). Sen kanssa joutuu työskentelemään radalla paljon (minkä olenkin jo tiennyt). Haastavuutta lisää se, että välillä sille pitää antaa tilaa ja välillä se taas tarvitsee minun tukea. Vielä kun tietäisi mitä milloinkin! Selvästi useammin pitäisi päästä reenaamaan, että löydettäisiin yhteinen sävel, kerta viikkoon on vaan aivan liiian vähän :/

Poppa hauskuutti myös reenikavereita, kun ei suostunut irroittamaan Tiinalle palloa. Tiina yritti irti käskyä, leukojen avaamista, vaihtista nakin kanssa, mutta jätkä vaan piti pallostaan kiinni, ei vedä yhtään, ainoastaan pitää kiinni.
Lopulta Tiina luovutti ja kysyi minulta millä sen siltä saa johon totesin, että irti käskyllä, kunhan vähän löysäät narua (kyseessä siis narupallo) ja plops pallo putosi suusta :D
Narupallo onkin kaikilla kolmella käytössä reeneissä ja täytyisi varmaan alkaa hamstramaan niitä jos saisi paljousalennusta, niitä kun tuntuu kuluvan ;)

Erittäin hyödyllinen ilta ja toivottavasti tämmöisiä järjestetään toisekin :)