Paimennusta!

Lauantai yönä neljän maissa käytiin hakemassa Kalliosta Luna ja Nesta ja suunnattiin nokka kohti Vehmersalmea jossa sijaitsee Kuttukuun tila http://www.riikkarajavuori.net/kuttukuu/paimennus.htm jolle oltiin menossa paimentamaan.
Yhdeksän jälkeen oltiin perillä ja kahvitteluiden sekä kattavan teorian jälkeen päästiin odottelemaan omaa vuoroamme.

Metsään lähti aina yksi koirakko kerrallaan paimentamaan ja seuraavan koirakon ohjaaja lähti matkaan katsomaan mitä mettässä tapahtuu. Laumassa oli eri ikäisiä lampaita ja vuohia.

Meitä ennen puleista meni Kian poika Dani, joka oli suoritunut tyylilleen uskollisesti rauhallisesti, mutta varmasti.
Sitten vuorossa oli Tsekin tyttö ent. Ambra nyk. Hamppu joka nuoresta iästään huolimatta (6kk) oli työskennellyt oikein hyvin.

Meidän poppoosta meni ensimmäisenä Nesta jonka suoritusta minä lähdin katsomaan. Täytyy sanoa, että oli mahtavan näköistä kun city-matami pisti elikot ryteikössä kasaan. Alkuun piti paimentaa apukoirana ollutta Weedyakin :D
Tiukka täti tuo Nepa, vaikka vähän tuhdissa kunnossa onkin ;)

Viimeinkin oli Popsun vuoro, johan sitä oli koko päivä odotettukin!
Poppa lähti alkuun aika vauhdilla laumaa kohden, mutta sitten sen pasmat meni sekaisin, kun minä rupesin sitä käskyttämään.
Homma toimi ihan hienosti niin kauan kun emäntä malttoi ptää suunsa kiinni, mikä oli hyvin haastavaa.
Poppa oli sitä mieltä, että pienimpiä ei tarvitse ottaa matkaan, että ne tulee kyllä perässä, sen sijaan isommille otuksille oli välillä sanottava vähän topakammin, että liikkuisivat.
Ajoittain kyllä vaikutti, että mies olisi ollut ihan päiväkävelyllä, mutta Sinikan mukaan se töitäkin teki, mutta tokokoirana on kovin ohjaajaherkkä ja tosiaan minun käskyttämiseen reagoi kovin herkästi.

Sitten oli vuorossa Mauri Antero Spiderman! Nuorelta mieheltä osasin odottaa lähes mitä vain. Lähinnä ajattelin sen joko juoksevan karkuun tai täysiä lauman sekaan.
Kumpaakaan se ei tehnyt, kun ei raukka tajunnut lainkaan mitä pitäisi tehdä. Kovasti siinä yrtin kertoa, mutta ei mennyt hissi perille asti. Haettiin sitten heidin Kicsi mukaan, ja kuin ihmeen kaupalla juuri silloin Maurin palikat loksahti kohilleen ja homma alkoi sujumaan. Epävarmuutta oli ja jouduin miestä kieltämään, kun haki minulta tukea hyppimällä päin. Myös Maurin kohdalla auttoi, kun en puhunut mitään ja annoin tarpeeksi tilaa työskennellä. Lopulta itsevarmuutta oli niinkin paljon, että Mauri kävi turhankin lähellä Paavi pässiä ja sai kokea sen nahoissaan ;)

Vesisateesta huolimatta aivan loisto päivä! Mahtava nähdä miten ne vietit koirilta löytyi :) Sitä vaan harmiteltiin, ettei nähty muiden koirakoiden suorituksia, mutta se korjaantui onneksi seuraavana päivänä :)

Sunnuntaina oltiinkin pellolla auringon paisteessa, ja nähtiin tosiaan muidenkin työskentelyä. Tosi hienoja esityksiä saatiinkin nähdä. Ihan samaa ei voi sanoa Popsun haahuilusta.
Se kävi merkkailemassa ja nuuski peltoa sen näköisenä, että tehkää itte duuninne. Jouduttiin välillä ihan kunnolla komentamaan, että palasi hommiin, ja kyllähän se homman sitten osasi. Sinikka sanoi, että viisas koira, ei viiti tehdä jos sitä käskytetään, sen lisäksi Poppa oli sitä mieltä, että ei todellakaan tee duunia jollekin eukolle joka sauvan kanssa heiluu. Popsuhan on hyvin pidättäytyväinen eikä sillä ole pienintäkään mielyttämisen tarvetta vierasta ihmistä kohtaan, joka kyllä tuli hyvin selväksi.

Mauri oli taas alkuun ihmeissään, mutta hetken mietittyään muisti jutun juonen ja voi vitjat miten hienosti sitten menikin. Kävi jopa yhden karkulaisen palauttamassa hienosti laumaan vaikka hätäinen emäntä ehtikin ensin kieltämään.
Selkeesti oli mies jo saanut itsevarmuutta ja sai lauman paremmin liikkeelle kuin edellisenä päivänä.

Kia jota en ollut ilmoittanut lainkaan pääsi myös sunnuntaina yrittämään ja räjäytti koko potin. Se oli ehdottomasti minun koiristani paras. Sille ei tarvinnut juuri mitään sanoa, kun homma toimi. Minä itse sain kävellä vaan lauman perässä Kian tehdessä töitä Sinikan kanssa. Välillä Kia katsoi minua kysyvästi, mutta kun en sen kummemmin reagoinnut jatkoi hommia.
Kia pääsikin sitten sunnuntaina kahteen kertaan hommiin ja toisella kerralla Sinikalle ei ollut edes paimensauvaa mukana, mutta pelkät käsimerkit riittivät, montaa sanaa ei tarvinnut sanoa.
Kia hienosti huomasi laumasta jääneet kilipukit ja oli niitä lähdössä hakemaan, mutta Sinikka ei huomannut kilejä niinpä ehti kieltää ja niin jäi siltä erää kiliset palauttamatta. Haettiin ne kuitenkin kohta mukaan, mutta joko Kia tarvitsisi lisää itsevarmuutta jotta saisi maassa makaavat kilit mukaan tai sitten Sinikan kielto vaikutti asiaan.
Valtavan ylpeä olin kyllä pienestä sekopäästäni. Toki myös pojista. Vaikka eipä minulla ole asian kanssa mitään tekemistä, joko koira syttyy tai on syttymättä, tässä tapauksessa kaikki syttyivät :)

Ehdottomasti halutaan uudestaankin paimentamaan ja ne omat lampaatkin on haaveissa joskus tulevaisuudessa..

Kiitokset Sinikalle kaikesta, mahtava tyyppi suosittelen kaikille! Tytöille muonituksesta, Lunalle matkaseurasta, Heidille majoituksen järkkäämisestä (ja tulevista kuvista/videoista), Tarulle viikonlopun järkkäämisestä, sekä kaikille mukana olleille, mahtava oli nähdä pumejakin hommissa, tosi hienosti toimivat :)